Pohjanmaa-rallista Saarisille kaksi keskeytystä

Syyskuun 2.-3. päivinä ajettiin Pohjanmaa-ralli, jonka keskuspaikkana oli hotelli Sorsanpesä Seinäjoella. Se oli Historicien lisäksi myös BMW Xtreme-sarjan osakilpailu. Kilpailu oli viime vuoden tapaan kaksipäiväinen. Meillä oli Bemarin kanssa kilpailutaukoa Hankirallista asti. Silloin meni moottori, joka vaihdettiin keväällä. Kesäkuussa ensitesteissä Pappilantiellä auto pääsi kaatumaan ja sekin teetti hiukan lisätöitä, mutta onneksi moottori todettiin kuitenkin erinomaiseksi. Samalla muutettiin KP Koiviston ideoilla pyöränripustuksia ja saatiin alusta tosi hyvään iskuun. Penkeissä meni leimat vanhaksi ja vaihdettiin kunnon läppäpenkit samalla molempiin autoihin. Testaamaan ei ole ehditty kaadon jälkeen kuin Kurisjärvellä pari kertaa, mutta siellä auto on tuntunut olevan elämänsä kunnossa. Lähtökohdat kilpailuun olivat auton osalta siis erinomaiset.

 

Alussa otettiin rauhallisesti. Kuva: Jouni Laakso
Alussa otettiin rauhallisesti. Kuva: Jouni Laakso

Lauantaina lähdettiin vaan kokeilemaan autoa ja hakemaan hiukan tuntumaa kisavauhtiin. Sarjan kilpailu on kiristynyt ja erot tasoittuneet. Ehkä osin sen takia meillä sijoitukset ei vielä parantuneet, mutta ero verrokkeihin oli kuitenkin kaventunut reilusti. Ja auto todella tuntui hyvältä ajaa. Ensimmäinen erikoiskoe oli puoliksi asvalttia mikä meni kohtuullisen hyvin, mutta loppuosan soraosuus oli nopeata ja meni hakemiseksi. Aika oli kuitenkin ihan kelvollinen, eikä viimeiseksi jääty.

 

Sitten lisättiin vähän vauhtia. Kuva: Vesa Rauhala 
Sitten lisättiin vähän vauhtia. Kuva: Vesa Rauhala 

Toinen pikataival oli nopeata soratietä, missä aina välillä oli mausteeksi aika kiharaisiakin osuuksia. Kovista suoranopeuksista jouduttiin jarruttelemaan välillä rajusti tiukkoihin mutkiin ja yllättäen auto oli niissä todella rauhaton ja perä vaelteli vähän puolelta toiselle. Huollossa selvisi, että oikea takajarru oli kuumentunut aika lailla. Ajo silti maistui ja tuntui sujuvan ihan mukavasti, sijoitus ei taaskaan tyydyttänyt mutta ero kärkeen oli suhteellisen pieni. Sen puolesta voitiin olla hyvillä mielin.

 

Viimeinen mutka ennen ulosajoa. Kuva: Karri Hietakangas
Viimeinen mutka ennen ulosajoa. Kuva: Karri Hietakangas

Kolmonen oli mahtavaa rallitietä. Alkuosa hiukan tiukempia mutkia, kunnes pätkä jatkui vähän isommalle, edelleen mageesti kääntyilevälle ja hyväkuntoiselle tielle. Nyt päätettiin jo hiukan tuupata menemään ja homma alkoi toimimaan niin kuin pitääkin. Sitten paistoi aurinko kirkkaasti silmiin, mutta valitettavasti toi meidän matkaan mustia pilviä. Tultiin aika haipakkaa vasen-oikea mutkayhdistelmään. Olli sanoi hyvissä ajoin, että nyt on tiukka. Mutta ehkä kuski-isä reagoi hitaasti, tai aurinko paistoi vai mikä sai tekemään kohtalokkaan ajovirheen. Ajolinja oli jälkimmäiseen, eli oikeaan mutkaan mennessä metrin puolitoista sivussa ihanteellisesta. Kaiken lisäksi mutka vielä kirrasi. Tässä vaiheessa kuskin kommentti oli tylysti, että nyt mennään!

 

Ulosajo Joonas Lehtisen linssien läpi nähtynä:

 

 
Ja sama autosta sisältä katsottuna:

 

 

Auto luisui mutkasta pitkäksi ja perä tippui syvään ojaan. Aika kallellaan mentiin kylki edellä muutama kymmenen metriä, kunnes osuttiin vanhan liikennemerkin tolppaan. Siinä meni kuskin sivulasi rikki ja tuli kuskin syliin. Onneksi oli sirpalekalvot! Ihme ja kumma, auto ei kaatunutkaan ja liikennemerkistä se onnekkaasti ponnahti ojasta ylös. Valitettavasti vaan samalla vauhdilla toisen puolen ojatörmään. Siinä rytäkässä sitten meni raidetanko poikki ja tukivarsi solmuun. Yleisöä oli paljon, mutta nostaminen kesti silti pitkään. Eikä sekään auttanut vaan keskeytys oli edessä.

 

 

Eipä onneksi kaatunut! Kuva: Joonas Lehtinen
Eipä onneksi kaatunut! Kuva: Joonas Lehtinen


Tällaiseksi meni etukulma. Kuva: Timo Saarinen
Tällaiseksi meni etukulma. Kuva: Timo Saarinen


Ja tuuletus oli kuskin puolella tehokas. Kuva: Timo Saarinen
Ja tuuletus oli kuskin puolella tehokas. Kuva: Timo Saarinen

 

Bemariporukoilta saatiin osia, Luoma-ahon Anssilta ja Keskisen Jonilta lopulta löytyi kaikki tarvittava tilpehööri. Muutkin olivat valmiita varustamaan meitä mitä ikinä olisimme tarvinneetkaan. Joni antoi vielä Seinäjoella olevan tallinsa meille käyttöön ja siellä vietettiin yö auton kursimisessa meidän huollon Savolaisen Timon ja Ohman Kallen sekä Keskisen huoltomiesten kanssa. Todella mahtava yhteishenki oli taas Bemariporukassa! Aamulla pirssi meni katsastuksesta kehujen kera läpi ja taas oltiin kisassa mukana. Tietty kilpailuhan oli meiltä jo ohi, mutta ajateltiin että ei harjoitus varmaan pahaa tee.

 

Huollon Timo Savolainen yötöissä. Kuva: Timo Saarinen
Huollon Timo Savolainen yötöissä. Kuva: Timo Saarinen


Auto tuli ihan kelvolliseen kuntoon, myös katsastusmiesten mielestä. Kuva: Olli Saarinen
Auto tuli ihan kelvolliseen kuntoon, myös katsastusmiesten mielestä. Kuva: Olli Saarinen

Sunnuntaina jatkettiin viitospätkälle ja auto tuntui nyt melkeinpä paremmalta kuin aiemmin. Pienen tunnustelun jälkeen palattiin edellisen päivän vauhtiin ja homma maistui. Mutta riemua ei kestänyt valitettavasti kuin pari-kolme kilometriä. Pahan röykyn jälkeen alkoi autosta kuulua kovaa ääntä. Kuviteltiin, että puskurin nipparikiinnitykset on pettäneet ja ääni tulee, kun rengas osuu siihen. Ääni voimistui ja oli pakko hiljentää ja lopulta pysähdellä, että takaa tulevat pääsivät meistä ohi kapealla tiellä. Pikkuhiljaa köröteltiin pätkän maaliin – maali AT:lle sitten jäätiin kun pyörät meni lopulta lukkoon. Viikonlopun toinen keskeytys oli nyt tosiasia ja paluu Sotkian talleille. Siellä ehdittiin hätäisesti tehdä tiliä auton vaivoista ja todettiin, että vetonivel/perä aiheutti äänen. Taas päästään sisätiloihin jatkamaan harrastusta!

 

Ja sunnuntaina Bemmi meni taas vauhdilla – niin kauan kun kesti. Kuva: Vesa Rauhala
Ja sunnuntaina Bemmi meni taas vauhdilla – niin kauan kun kesti. Kuva: Vesa Rauhala

 

On tämä rakas harrastus nyt koetellut sen verran että voisi välillä palata taas enemmän ajamisen ympärille. Viimeksi on Bemarilla ajettu maaliin asti talvella Rengossa, silloinkin ongelmien kanssa. Laitetaan nyt molemmat autot rauhassa kuntoon ja katsotaan sen jälkeen asioita taas tuorein ajatuksin. Viimeinen Xtreme-sarjan osakilpailu ajetaan lokakuun alussa Naantalissa. Se tekee tiukkaa ja saattaa tulla meille liian aikaisin, mutta ensi kauteen sitten viimeistään lähdetään taistelemaan – ja nauttimaan kivasta harrastuksesta ja yhdessä olosta. Kiitokset kaikille, jotka jaksavat meitä autella!

- Timo ja Olli Saarinen

 

 

Comments are closed.