19
touko

Kisamatkalla Tsekissä – Rallye Vltava 2019

 

Reissumme alkoi pääsiäissunnuntaina, kun porukkamme lähti kotikonnuiltamme liikenteeseen ja ensi töiksemme pöristelimme kohti Vuosaaren satamaa. Siellä tovin odoteltuamme pääsimme laivaan ja Finski meitä kuljetteli puoltoista vuorokautta kohti Saksan maita. Saavuimme maanantaina illalla kymmenen jälkeen satamaan, josta alkoi reilun 900km matka kohti Tsekeissä sijaitsevaa majapaikkaamme. Yö kului ja aamun sarastaessa olimme päässeet jo Saksan ja Tsekin rajalle, sieltä tarrat tuulilasiin ja matka jatkui. Päivän aikana ohitimme Prahan, selviydyimme Klatoviin josta noukimme nuottiauton matkaamme. Poikkesimme paikalliseen race-kauppaan kyselemään olisiko sliksejä kilpurin alle, renkaissa kun oli käynyt jonkin sortin nuottivirhe ja mukana oli sattuneesta syystä sadekelin tilsat. Kovin ihmettelivät missä autossa käytetään 13”renkaita, eikä niitä mukaan saatu. Matka jatkui ja pöristelimme majapaikkaa kohden, jossa olikin aivan mahtavaa heittää hetkeksi huilimaan. Tiistaina illalla kävimme hoitelemassa paperikatsastuksen, jossa tunti olevansa aivan vieraalla maalla kun ei paikallisesta kielestä ymmärtänyt hölkäsen pöläystä.

 

 

Keskiviikkoaamun sarastaessa oli aika lähteä nuotteja raapustelemaan.. helppo homma kun ensin vaan löytää pätkille. Paikallinen tiekirja heitti vähän haastetta hommaan ja kartta, siis mikä kartta?? Ei helpottanut oikein asiaa.. mutta onneksi muutaman eikun jälkeen homma luonasi. Helppoa kuin heinänteko, seuraa päätietä.. ainoa että kaikki 4 jotka lähtee samasta kohtaa on ihan samankokoista tietä ja todellakin yleensä se on päätie joka tekee 90 asteen mutkan.. eikä juuri ollut noita tieviittoja helpottamassa asiaa. Tulipa todettua että ikinä omalla maalla ei ole tarvinnut näin paljoa nuotittaessakaan ihmetellä että mistä oikein pitäisi mennä. Paikalliset tiet olivat mielenkiintoisia, joko ajettiin kylien läpi tai sitten kohtuu haipakkaa pitkin peltojen väliä. Tiet oli 99% asfalttia (tai vastaavaa) ja sitten loput soraa ja betonilaattatietä keskellä peltoja. Ja jos jotain oli paljon niin shikaaneita, paalin kiertoja oli yltä kyllin.. Ekan päivän saldona oli kaikki EK:t ajettuna kahteen kertaan ja torstaille jätettiin koko reitin läpi ajo. Illalla kasin jälkeen saavuttiin takaisin majapaikkaan ja siellä kuulimme huoltotiimimme viettäneen hikisen päivän taikoessa Foortiin jarruja.

 

 

Torstaina aamulla painelimme ajamaan reittiä läpi. Koko reitille pituutta kertyi 557,10km josta EK:ta 159,06km. Ekalla lenkillä 3 EK:ta jotka ajettiin 2 kertaan ja toisen päivän lenkillä 4 EK:ta kanssa ajettiin kahteen kertaan. Jahka olimme saaneet kaikki prinsiipit paperille kilautimme huollolle ja painelimme palauttamaan nuottiauton Klatoviin ja samalla kävimme tutustumassa toiseenkin Race-kauppaan mutta sieltäkään ei helpotusta rengasongelmaan löytynyt.. Illalla olikin sitten vuorossa katsastus. Jonotellessamme huollosta tuli iloinen puhelu, paikalle saapuneessa rengasrekassa oli kuin olikin sopivan kokoisia välikelin renkaita, jippii!! Eikun renkaat vanteille ja leimattavaksi. Katsastuksesta saimmekin sitten nauttia olan takaa, ensin jonoteltiin seurantalaitteita, sitten asennettiin, sitten todettiin ettei antenni toimi ja taas asennettiin. Aika hienot järjestelmät.. laitteesta näki reitillä, jos joku oli stopissa EK:lla, paljonko on kohteeseen matkaa ja onko hätä. Ja jos olisi kattokerhoon päässyt heilahtaan niin laite olisi lähettänyt automaattisen hälytyksen. Järjestelmän oltua kunnossa päästiin vihdoin asiaan, vaakalle ja auton läpikäynti ja ulos. Tähän projektiin ei menny kun parisen tuntia. Sitten jonoteltiin ulkona renkaiden merkkausta. Sitten olikin hyvä lähtee majapaikalle odotteleen huomista.

 

 

 

Perjantaina iltapäivällä köröteltiin kirjaimellisesti Klatoviin isolle kirkolle lähtöä odotteleen. Sieltä lavalta alas ja kohti ekaa pätkää. Eka pätkä olikin mielenkiintoinen. Lenkki joka ajettiin kolme kertaa ympäri ja sitten ulos ja parasta kaikesta että lenkillä pörräsi useampi kilpuri samaan aikaan. Lähtöviivalla katselet kun ohi vilahtaa kilpuri toisensa jälkeen ja sitten lähettäjä vilauttaa kylttiä 5sek. Ja sitten sinne vaan muiden sekaan. Ekan pätkän jälkeen pikahuoltoon ja sitten pöristeleen seuraavat 2 EK:ta ja huoltoon. Meillä huolto kulki reitillä mukana ja olikin hienosti jokaisen pätkän välissä missä oli mahdollista aikataulun puitteissa suorittamassa välihuoltoja. 3 Ek:n jälkeen olikin taas huoltotauon paikka. Siellä tankkausta ja pikkusta Foortin hoitoo. Sitten EK:t uudelleen. Taivaan ruvetessa kerään pilviä ruvettiin jo harkitsemaan saderenkaiden allelaittoa.. mutta päätettiin vetää vielä yleisöpyöritys näillä ja katsoa sen jälkeen uudestaan tilannetta. Sitten taas viivalle, kilpurit viuhuu ohi ja lätkä ylös ja menoksi. Kaikki meni aivan loistavasta kunnes saavutaan viimeisen kierroksen vikan pitkän suoran päähän missä kuuluu jäätävä kiljaisu autosta ja ei vaihdetta päälle millään. Kiroamisen ja ihmettelyn aikana Pasi sai pikkuvaihteen survottua päälle ja päästiin loppu puoltoista kilometriä nilkuttaan maaliin. Keskeytys häämötti, mutta aikakortti käteen ja AT:lta ulos.. ja mitä, vaihteet toimii taas niin kuin pitää. Tässä vaiheessa voi todeta ettei onneksi tullut vielä keskeytysilmoitusta tehtyä ja eikun taas eteenpäin. Toiseksi viimeinen erikoiskoe ajettiin jo kohden pimeissä ja märissä olosuhteissa ja jännityksellä odoteltiin viimeisen EK:n betonilaattaosuuksia.. mahtaa olla pimeetä ja liukasta. Mutta kansallisissa luokissa oli sattunut sen verran että 6 EK menikin siirtymäksi. Siitä sitten yöhuoltoon ja jättään foorti huokaseen yöksi.

 

 

Lauantaina aamulla liikenteeseen. 4 Ek:ta edessä ennen huoltotaukoa. Päivän ensimmäinen ek alkoikin mielenkiintoisesti soraosuudella, slikseillä aikas liukasta touhua. Alussa oli n.1km lenkki jonka jälkeen pöllähdettiin lähtöviivan vierestä taas samaa tietä kun heti alkuun.. mielenkiintoisia ratkaisuja. Huoltotiimimme päivysti taas hienosti reitin varrella eikä suurempia probleemoita tullut. Tauolle ja pikkuhuoltoa ja homma jatkuu ja samat pätkät uudestaan. Tällä kertaa ekan EK:n sorapyöritystä ei ajettukaan, onneksi.. tuntuivat nuo soraosuudet menneen sen verran huonoon kuntoon jo yhden ajokerran jälkeen, että oli todella hyvä ratkaisu. Muuten toisella lenkillä taaskaan suurempia huolia ja viimeisen EK:n jälkeen huollon vikat kurkkaukset nokkapellin alle ja Samin toteamus: ”ihme papupata jos tän oikeesti on kestäny”. Siitä sitten pöristeltiin kohti Klatovin isoa kirkkoa ja maalilavan kautta alas. Sitten auto Parc Fermeen ja ukot pesulle ja kohti palkintogaalaa.

 

 

 

Palkintogaalassa oli isommankin urheilujuhlan tuntua, suomalaisia kun oli kilpailussa mukana hienosti 16 autokuntaa, Suomi oli siis hienosti paikalla esillä. Tästäkin saatiin kuitenkin pieni jännitysnäytelmä aikaan, tai oikeastaan lähestulkoon komedia. Luokkapalkintoja alettiin jakamaan luokasta 1, seuraavana meidän luokka, valmistauduttiin jo nousemaan: nimet vilahti taululla ja hypättiin luokkaan 3 jne, siis mitä tapahtui?? Seurasimme palkintojen jakoa ihmeissämme, minä tarkistin jo tuloksia, oliko tullut hylky josta ei oltu ilmoitettu vai mitä?? Palkintojenjaon ollessa ihan lopussa totesin että nyt menen asiaa selvittelemään, näin kauas on tultu ja palkinnot olisi kiva muistoksi mukaan saada. Bongasin kilpailunjohtajan ja ”pikkuisella” kielimuurilla sain asiani perille, hän pahoitteli kovin ja kertoi meidän palkintojen olleen jakohetkellä hukassa, Yllätys. Nyt ne olisi löytynyt ja hän hoitaisi että meidän palkinto jaettaisiin heti kun lavalla menossa ollut toimitsijan muistaminen olisi ohi. Ja niinhän siinä sitten kävi, lopulta pystit kourassa ja monen monta kokemusta viisaampana ja ennen kaikkea elekieltä oppineena käyttämään ja paljon. Tuolla maassa kun ei aivan kauheasti englantia kumarreta.

 

 

Sunnuntaiaamuna olikin sitten aika pistää kamat kasaan ja aloittaa vajaan 2000km kotimatka, menomatkalla päätettiin porukalla että tällä laivalla ei takasin tulla ja Saksan puolella kun on tuo kuorma-autoilla ajaminen pyhäpäivisin kielletty niin matka olisi hidastunut entisestään. Eli siis suuntana Via baltica. Puola-Liettua-Latvia-Viro ja laivalla yli. Koti ja sänky kutsui maanantain ja tiistain välisenä yönä n klo 2.00.

Reissu oli kokonaisuutena todella hieno ja mahtava kokemus ja ennen kaikkea erilainen kuin mikään aikaisempi rallireissu. Huolto toimi moitteettomasti, iso kiitos tästä ”jouko ja jaakko” eli Jouni ja Sami!!! Matkalla nähtiin ainakin miljoona kirkkoa ja jännitettiin aina yhtä paljon ruuan saapumista, ikinä kun ei tiennyt varmaksi mitä olikaan tilannut =0) Hengissä selvittiin ja hauskaa oli. Ensi vuonna uusiksi, ehkä,ehkä??

- Taru ja Pasi Koskinen
11
huhti

KEVÄTKOKOUS to 25.4. klo 18

Esillä sääntömääräiset asiat.

UUA:n kerhohuoneella osoitteessa: Sairaalantie 9, 31760 Urjala.
Kahvitarjoilu alkaen klo 17.30

Tervetuloa kaikki jäsenet!

13
maalis

Saaristen talvikausi pakettiin Lapualla

Kuva: Samzon 
Kuva: Samzon

 

BMW-rallisarjan talven viimeinen osakilpailu Jussinmaki.net Ralli ajettiin lauantaina 2.3. Lapualla. Kisan formaatti oli uusi, Urjalassa viime keväänä kokeiltu kevennetty malli, ja se toimi erinomaisesti. Järjestelyt oli muutenkin todella mukavat ja väki enemmän kuin ystävällistä. Täyden kympin suoritus!

Kisaa edelsi todella lauhat ilmat, lumet hupeni ja teiden kunto arvelutti. Kisaa edelsi sitten pari pakkaspäivää ja luntakin tuli sen verran että maisema näytti talviselta. Tiet oli hienossa kunnossa, ainakin meille kun saatiin numeroksi 17. Pikataipaleet oli muutenkin mielenkiintoiset ja vaihtelevat.

Auto oli taas saatu kuntoon ja KP Koivisto oli säätänyt pyörät ja ohjauksen kuntoon Laukaan jäljiltä. Savolaisen Timo ja Ohman Kalle palasivat huoltoon ja kaikki oli katettu meille valmiiksi.

 

Päivän aikana sateli välillä aika sankasti pöllyävää lunta. Kuva: Jesse Eteläniemi
Päivän aikana sateli välillä aika sankasti pöllyävää lunta. Kuva: Jesse Eteläniemi


Ja paikoitellen maisema oli varsin talvinen. Kuva: Rallikuvat.net
Ja paikoitellen maisema oli varsin talvinen. Kuva: Rallikuvat.net

Ensimmäisellä pikataipaleella haettiin hiukan tuntumaa keleihin, pitoihin ja erityisesti edellä ajaneiden hurjiin leikkauksiin. Monin paikoin urat kulki toinen pyörä syvällä ojan puolella ja hetken kesti ennen kuin siihen tottui. Tämä EK kulki pitkälti peltomaisemissa, missä oli pitkiä suoria ja paljon tiukkoja ysikymppisiä ja takapiikkejä. Nyt kokeiltiin ajaa vaihteeksi pienemmillä vaihteilla ja antaa koneen laulaa. Ajo meni ihan ok, mutta edelleen se oli liian varovaista. Verrokeille ei juurikaan jääty, mutta ihan kärjelle ei mitään mahdettu.

Ensimmäinen EK kabiinista nähtynä:

 

Ihan ei uskallettu oikoa Pohjanmaan tyyliin. Kuva: Samzon
Ihan ei uskallettu oikoa Pohjanmaan tyyliin. Kuva: Samzon 

Kakkospätkällä yritettiin hiukan nostaa vauhtia, mutta sitten puhkottiinkin penkkoja pariin otteeseen. Puskurista jäi osat matkalle, mutta muuten auto pysyi kunnossa. Ratti tosin kääntyi nyt vuorostaan oikealle, mutta ei se suuremmin ajoa häirinnyt. Seuraavaksi suunnattiin Ala-Talkkari areenalle tauolle ja huoltoon.

 

Tiet oli oikein mukavia ja vaihtelevia. Kuva: Rallikuvat.net 
Tiet oli oikein mukavia ja vaihtelevia. Kuva: Rallikuvat.net 

Kolmospätkä oli parikymmentä kilometriä pitkä ja laskettiin, että meidän perässä lähtenyt Hannu Hokkanen oli tullut ensimmäiset pätkät juuri niin kovaa, että todennäköisesti ottaisi meidät kiinni. Puolessa välissä Olli näki jossain peltojen kiertelyssä Hokkasen auton ja päätti, että jäädään seuraavaan risteykseen odottamaan. Meille tällä ei ollut mitään merkitystä sijoituksiin, mutta Hokkanen ajoi voitosta. Oikea päätös Ollilta senkin takia, että kapealla loppupätkällä ei oikein olisi ollut kunnon ohituspaikkoja tarjolla. Ohituksen jälkeen Hokkasen auto nosti todella sankan lumipilven ja meidän oli pakko jättää heti kättelyssä pitkä väli, että nähtiin ajaa maaliin. Yllättäen tämä loppuosuus meni meiltä sitten ihan nappiin ja tuli oikein hyvä mieli, että vielä saadaan auto kunnon kiitoon!

 

Pohjanmaan tapaan vinkkeleitä riitti. Kuva: Samzon 
Pohjanmaan tapaan vinkkeleitä riitti. Kuva: Samzon 

Neljäs, eli viimeinen pikataival olikin sitten varsin mielenkiintoinen. Alku oli nopeampaa, mutta loppu hidasta puiden välissä taiteilua. Ja tien pinta oli kovassa jäässä, todella kovassa jäässä missä ei piikki pitänyt. Meidän jarrut osoittautuivat yllättäen melko etupainotteisiksi, mikä pakotti ajamaan tarkasti ja rauhallisesti. Kovan tuulen nostattama lumipöly haittasi yhdessä takapiikissä näkyvyyttä niin että meinattiin lähteä ihan vikasuuntaan. Mutta maaliin selvittiin ja auto kunnossa pieniä kosmeettisia vaurioita lukuun ottamatta. Sijoitus oli totutusti siellä häntäpäässä, mutta verrokkeihin nähden petrattiin hurjat 3-4 sekuntia kilometriltä Peurunkaralliin nähden. Kyllä se vielä jyvä joskus meidätkin kohtaa!

Nyt palataan tämän harrastuksen arkeen talleille ja jatketaan keväällä seikkailuja. Kiitokset kaikille, jotka ovat taas auttaneet meitä eteenpäin!

- Timo ja Olli Saarinen

 

Kohti kesää. Kuva: Samzon 
Kohti kesää. Kuva: Samzon
18
helmi

Saariset Peurunkarallissa

Kuva: Jari Niskanen
Kuva: Jari Niskanen

UUA:n hienosti järjestetty harjoituskilpailu Kurisjärvellä auttoi mukavasti valmistautumaan talvikauteen. Kaikki oli kunnossa, mutta kauden avaus Savonlinnassa 26.1. jäi harmittavasti väliin sairastumisen takia. Tositoimiin päästiin sitten Laukaassa 9.2. Peurunkarallissa.

 

Lähdössä kaikki oli kunnossa! Kuva: Lauri Makkonen
Lähdössä kaikki oli kunnossa! Kuva: Lauri Makkonen

 

Reitillä lunta oli riittävästi! Kuva: Marika Hämäläinen
Reitillä lunta oli riittävästi! Kuva: Marika Hämäläinen

 

Reitillä oli pari Nesterallin vanhaa pätkää, joita odoteltiin mielenkiinnolla. Sen sijaan keli mietitytti etukäteen, eikä syyttä. Lunta oli satanut koko talven, mutta lauha sää pehmitti talviset tiet ja meidän lähtönumerolla urat oli jo syvät, hiekka monin paikoin esillä ja röykyt melkoisia. Keli oli todella rankka ja vaikea ja me saimme kokea sen heti avauserikoiskokeella. Mihinkään ei osuttu, mutta jossain rytkyssä ohjaus otti itseensä ja aiheutti lopulta aika pahoja ongelmia. Tämä erikoiskoe pystyttiin muuten ajamaan ihan kohtuullisesti, mutta hiukan aikaa kului kun edellä lähtenyt Hatanmaan Ville ajoi ulos ja meitä varoitettiin ja hillittiin todella aikaisin. Pakko on kuitenkin myöntää, että ei raaskittu mennä muutenkaan röykyissä ihan täyttä, sen verran säälitti auton puolesta. Muut Bemarit kyllä tykittivät ihan täysillä, kilpailun kuuden nopeimman joukossa oli Jari-Matti Latvalan perässä Laurilan Samin johdolla kolme Bemaria! Ei voi kun hattua nostaa – pojat osaa, uskaltaa ja raaskii vetää todella kovaa!

 

 

Sora tuli monin paikoin esiin ja jos ei ihan pysynyt urissa niin pöperö aiheutti melkoisia haasteita. Kuvat: Juuso Kuhanen

 

Kakkonen oli muuten hieno pätkä, mutta sekin huonossa kunnossa. Auto ei oikein tahtonut pysyä urissa ja Olli laski, että viiteen kertaan puhkottiin penkat. Kellohan ei sitten siitä tykännyt ollenkaan. Ohjaus puolsi vasemmalle ja ratti oli melkoisen vinossa. Sekin vähän pisti miettimään millä vauhdilla uriin ampaistiin. Tässä vaiheessa päätettiin vaan ajella loput pätkät läpi ja ottaa rauhallisesti. Siitä huolimatta vielä riitti ohjelmaa ja mentiin vähän niin kuin kriisistä kriisiin ja penkasta penkkaan. Auto meni vielä loppua kohti hankalammaksi, kun otettiin risteyksessä hiukan liian sisältä ja osuttiin johonkin ja ohjaus meni entistä huonommaksi. Sen jälkeen ei uskallettu muuta kuin lasketella tasakaasulla ja päästeltiin kiireisempiä ohitse. Maali kuitenkin lopulta nähtiin ja saatiin sarjapisteitäkin tuloksella 9/12, kun kolme kilpakumppania ajoi ulos.

 

Rauhallista etenemistä, silti konepellille on jostain penkasta jäänyt lunta! Kuva: FOTOKLUBI
Rauhallista etenemistä, silti konepellille on jostain penkasta jäänyt lunta! Kuva: FOTOKLUBI

 

Kilpailun jälkeen päästiin taas jälkikatsastukseen, missä totesivat samalla, että raidetanko on vääntynyt ja on syy ohjauksen ongelmiin. Uusi raidetanko maksaa 35 euroa, mutta katsastushässäkässä hävinneiden Timon ajolasien korvaaminen huomattavasti enemmän. Seuraava koitos on Lapualla Bemarisarjan viimeinen talven osakilpailu. Jospa nyt saataisiin välillä puhdas kisa ja oma tekeminenkin taas kelvolliselle tasolle!

 

Viimeiset pätkät ajettiin vähän isommilla teillä ja pimeässä. Kuva: Jari Niskanen 
Viimeiset pätkät ajettiin vähän isommilla teillä ja pimeässä. Kuva: Jari Niskanen

- Timo ja Olli Saarinen

 

7
helmi

Seuraava kerhoilta to 9.5.klo 18-20!

Kerhohuoneella ovet avoinna parittoman viikon torstaisin klo 18-20. Tervetuloa!