Kisamatkalla Tsekissä – Rallye Vltava 2019

 

Reissumme alkoi pääsiäissunnuntaina, kun porukkamme lähti kotikonnuiltamme liikenteeseen ja ensi töiksemme pöristelimme kohti Vuosaaren satamaa. Siellä tovin odoteltuamme pääsimme laivaan ja Finski meitä kuljetteli puoltoista vuorokautta kohti Saksan maita. Saavuimme maanantaina illalla kymmenen jälkeen satamaan, josta alkoi reilun 900km matka kohti Tsekeissä sijaitsevaa majapaikkaamme. Yö kului ja aamun sarastaessa olimme päässeet jo Saksan ja Tsekin rajalle, sieltä tarrat tuulilasiin ja matka jatkui. Päivän aikana ohitimme Prahan, selviydyimme Klatoviin josta noukimme nuottiauton matkaamme. Poikkesimme paikalliseen race-kauppaan kyselemään olisiko sliksejä kilpurin alle, renkaissa kun oli käynyt jonkin sortin nuottivirhe ja mukana oli sattuneesta syystä sadekelin tilsat. Kovin ihmettelivät missä autossa käytetään 13”renkaita, eikä niitä mukaan saatu. Matka jatkui ja pöristelimme majapaikkaa kohden, jossa olikin aivan mahtavaa heittää hetkeksi huilimaan. Tiistaina illalla kävimme hoitelemassa paperikatsastuksen, jossa tunti olevansa aivan vieraalla maalla kun ei paikallisesta kielestä ymmärtänyt hölkäsen pöläystä.

 

 

Keskiviikkoaamun sarastaessa oli aika lähteä nuotteja raapustelemaan.. helppo homma kun ensin vaan löytää pätkille. Paikallinen tiekirja heitti vähän haastetta hommaan ja kartta, siis mikä kartta?? Ei helpottanut oikein asiaa.. mutta onneksi muutaman eikun jälkeen homma luonasi. Helppoa kuin heinänteko, seuraa päätietä.. ainoa että kaikki 4 jotka lähtee samasta kohtaa on ihan samankokoista tietä ja todellakin yleensä se on päätie joka tekee 90 asteen mutkan.. eikä juuri ollut noita tieviittoja helpottamassa asiaa. Tulipa todettua että ikinä omalla maalla ei ole tarvinnut näin paljoa nuotittaessakaan ihmetellä että mistä oikein pitäisi mennä. Paikalliset tiet olivat mielenkiintoisia, joko ajettiin kylien läpi tai sitten kohtuu haipakkaa pitkin peltojen väliä. Tiet oli 99% asfalttia (tai vastaavaa) ja sitten loput soraa ja betonilaattatietä keskellä peltoja. Ja jos jotain oli paljon niin shikaaneita, paalin kiertoja oli yltä kyllin.. Ekan päivän saldona oli kaikki EK:t ajettuna kahteen kertaan ja torstaille jätettiin koko reitin läpi ajo. Illalla kasin jälkeen saavuttiin takaisin majapaikkaan ja siellä kuulimme huoltotiimimme viettäneen hikisen päivän taikoessa Foortiin jarruja.

 

 

Torstaina aamulla painelimme ajamaan reittiä läpi. Koko reitille pituutta kertyi 557,10km josta EK:ta 159,06km. Ekalla lenkillä 3 EK:ta jotka ajettiin 2 kertaan ja toisen päivän lenkillä 4 EK:ta kanssa ajettiin kahteen kertaan. Jahka olimme saaneet kaikki prinsiipit paperille kilautimme huollolle ja painelimme palauttamaan nuottiauton Klatoviin ja samalla kävimme tutustumassa toiseenkin Race-kauppaan mutta sieltäkään ei helpotusta rengasongelmaan löytynyt.. Illalla olikin sitten vuorossa katsastus. Jonotellessamme huollosta tuli iloinen puhelu, paikalle saapuneessa rengasrekassa oli kuin olikin sopivan kokoisia välikelin renkaita, jippii!! Eikun renkaat vanteille ja leimattavaksi. Katsastuksesta saimmekin sitten nauttia olan takaa, ensin jonoteltiin seurantalaitteita, sitten asennettiin, sitten todettiin ettei antenni toimi ja taas asennettiin. Aika hienot järjestelmät.. laitteesta näki reitillä, jos joku oli stopissa EK:lla, paljonko on kohteeseen matkaa ja onko hätä. Ja jos olisi kattokerhoon päässyt heilahtaan niin laite olisi lähettänyt automaattisen hälytyksen. Järjestelmän oltua kunnossa päästiin vihdoin asiaan, vaakalle ja auton läpikäynti ja ulos. Tähän projektiin ei menny kun parisen tuntia. Sitten jonoteltiin ulkona renkaiden merkkausta. Sitten olikin hyvä lähtee majapaikalle odotteleen huomista.

 

 

 

Perjantaina iltapäivällä köröteltiin kirjaimellisesti Klatoviin isolle kirkolle lähtöä odotteleen. Sieltä lavalta alas ja kohti ekaa pätkää. Eka pätkä olikin mielenkiintoinen. Lenkki joka ajettiin kolme kertaa ympäri ja sitten ulos ja parasta kaikesta että lenkillä pörräsi useampi kilpuri samaan aikaan. Lähtöviivalla katselet kun ohi vilahtaa kilpuri toisensa jälkeen ja sitten lähettäjä vilauttaa kylttiä 5sek. Ja sitten sinne vaan muiden sekaan. Ekan pätkän jälkeen pikahuoltoon ja sitten pöristeleen seuraavat 2 EK:ta ja huoltoon. Meillä huolto kulki reitillä mukana ja olikin hienosti jokaisen pätkän välissä missä oli mahdollista aikataulun puitteissa suorittamassa välihuoltoja. 3 Ek:n jälkeen olikin taas huoltotauon paikka. Siellä tankkausta ja pikkusta Foortin hoitoo. Sitten EK:t uudelleen. Taivaan ruvetessa kerään pilviä ruvettiin jo harkitsemaan saderenkaiden allelaittoa.. mutta päätettiin vetää vielä yleisöpyöritys näillä ja katsoa sen jälkeen uudestaan tilannetta. Sitten taas viivalle, kilpurit viuhuu ohi ja lätkä ylös ja menoksi. Kaikki meni aivan loistavasta kunnes saavutaan viimeisen kierroksen vikan pitkän suoran päähän missä kuuluu jäätävä kiljaisu autosta ja ei vaihdetta päälle millään. Kiroamisen ja ihmettelyn aikana Pasi sai pikkuvaihteen survottua päälle ja päästiin loppu puoltoista kilometriä nilkuttaan maaliin. Keskeytys häämötti, mutta aikakortti käteen ja AT:lta ulos.. ja mitä, vaihteet toimii taas niin kuin pitää. Tässä vaiheessa voi todeta ettei onneksi tullut vielä keskeytysilmoitusta tehtyä ja eikun taas eteenpäin. Toiseksi viimeinen erikoiskoe ajettiin jo kohden pimeissä ja märissä olosuhteissa ja jännityksellä odoteltiin viimeisen EK:n betonilaattaosuuksia.. mahtaa olla pimeetä ja liukasta. Mutta kansallisissa luokissa oli sattunut sen verran että 6 EK menikin siirtymäksi. Siitä sitten yöhuoltoon ja jättään foorti huokaseen yöksi.

 

 

Lauantaina aamulla liikenteeseen. 4 Ek:ta edessä ennen huoltotaukoa. Päivän ensimmäinen ek alkoikin mielenkiintoisesti soraosuudella, slikseillä aikas liukasta touhua. Alussa oli n.1km lenkki jonka jälkeen pöllähdettiin lähtöviivan vierestä taas samaa tietä kun heti alkuun.. mielenkiintoisia ratkaisuja. Huoltotiimimme päivysti taas hienosti reitin varrella eikä suurempia probleemoita tullut. Tauolle ja pikkuhuoltoa ja homma jatkuu ja samat pätkät uudestaan. Tällä kertaa ekan EK:n sorapyöritystä ei ajettukaan, onneksi.. tuntuivat nuo soraosuudet menneen sen verran huonoon kuntoon jo yhden ajokerran jälkeen, että oli todella hyvä ratkaisu. Muuten toisella lenkillä taaskaan suurempia huolia ja viimeisen EK:n jälkeen huollon vikat kurkkaukset nokkapellin alle ja Samin toteamus: ”ihme papupata jos tän oikeesti on kestäny”. Siitä sitten pöristeltiin kohti Klatovin isoa kirkkoa ja maalilavan kautta alas. Sitten auto Parc Fermeen ja ukot pesulle ja kohti palkintogaalaa.

 

 

 

Palkintogaalassa oli isommankin urheilujuhlan tuntua, suomalaisia kun oli kilpailussa mukana hienosti 16 autokuntaa, Suomi oli siis hienosti paikalla esillä. Tästäkin saatiin kuitenkin pieni jännitysnäytelmä aikaan, tai oikeastaan lähestulkoon komedia. Luokkapalkintoja alettiin jakamaan luokasta 1, seuraavana meidän luokka, valmistauduttiin jo nousemaan: nimet vilahti taululla ja hypättiin luokkaan 3 jne, siis mitä tapahtui?? Seurasimme palkintojen jakoa ihmeissämme, minä tarkistin jo tuloksia, oliko tullut hylky josta ei oltu ilmoitettu vai mitä?? Palkintojenjaon ollessa ihan lopussa totesin että nyt menen asiaa selvittelemään, näin kauas on tultu ja palkinnot olisi kiva muistoksi mukaan saada. Bongasin kilpailunjohtajan ja ”pikkuisella” kielimuurilla sain asiani perille, hän pahoitteli kovin ja kertoi meidän palkintojen olleen jakohetkellä hukassa, Yllätys. Nyt ne olisi löytynyt ja hän hoitaisi että meidän palkinto jaettaisiin heti kun lavalla menossa ollut toimitsijan muistaminen olisi ohi. Ja niinhän siinä sitten kävi, lopulta pystit kourassa ja monen monta kokemusta viisaampana ja ennen kaikkea elekieltä oppineena käyttämään ja paljon. Tuolla maassa kun ei aivan kauheasti englantia kumarreta.

 

 

Sunnuntaiaamuna olikin sitten aika pistää kamat kasaan ja aloittaa vajaan 2000km kotimatka, menomatkalla päätettiin porukalla että tällä laivalla ei takasin tulla ja Saksan puolella kun on tuo kuorma-autoilla ajaminen pyhäpäivisin kielletty niin matka olisi hidastunut entisestään. Eli siis suuntana Via baltica. Puola-Liettua-Latvia-Viro ja laivalla yli. Koti ja sänky kutsui maanantain ja tiistain välisenä yönä n klo 2.00.

Reissu oli kokonaisuutena todella hieno ja mahtava kokemus ja ennen kaikkea erilainen kuin mikään aikaisempi rallireissu. Huolto toimi moitteettomasti, iso kiitos tästä ”jouko ja jaakko” eli Jouni ja Sami!!! Matkalla nähtiin ainakin miljoona kirkkoa ja jännitettiin aina yhtä paljon ruuan saapumista, ikinä kun ei tiennyt varmaksi mitä olikaan tilannut =0) Hengissä selvittiin ja hauskaa oli. Ensi vuonna uusiksi, ehkä,ehkä??

- Taru ja Pasi Koskinen

Comments are closed.