Saariset Urjalan Historic rallissa

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Lauantaina 7.9. ajettiin Toijalan ympäristössä Urjalan Historic ralli ja sen yhteydessä myös BMW rallisarjan viides osakilpailu. Sarjasijoitukset olivat kaikki vielä auki, joten kärkikuljettajat saapuivat joukolla nauttimaan hienosta reitistä ja upeasti toimivista järjestelyistä. Erityistä kiitosta annettiin kompaktille reitille ja tiiviille aikataululle.

Meidän ralliharrastus on kesän ajan keskittynyt Escortin rakenteluun ja sillä ajettuihin kilpailuihin. Olli on toiminut kuskina ja isä-Timo nautiskellut vieruspaikalla. Bemarilla ei ole ajettu eikä harjoiteltu juuri lainkaan, kunnostettu sitä kyllä on mm. koko ohjaus on nyt uutta. Kun ajotuntumaa ei ollut, niin odotuksetkaan eivät olleet korkealla. Päivän aikana vielä satoi ja se teki tiet monin paikoin tosi liukkaiksi.

 

Kuva: Otto Aro
Kuva: Otto Aro

 

Ykkönen lähti Kurisjärjen radalta ja sukelsi Arolan metsäautoteille. Alku tuntui menevän ok, mutta ensimmäisessä metsäristeyksessä osuttiin hiukan kiveen ja ratti löi oikeaan käteen niin että siitä lähti osittain tunto. Ei se varsinaisesti ajoa haitannut, eikä autoon tullut mitään vaurioita, mutta ajo meni kopsauksen jälkeen aika varovaiseksi. Kakkonen tuntui menevän ainakin paikoitellen paremmin, vaan kello ei kertonut samaa. Jäätiin aika reippaasti kilpakumppaneista. Alku oli nopeaa ja kapeahkoa, loppuosa oli sitten isoa tietä ja koko ajan olisi voinut päästellä ihan täysillä, jos vaan olisi uskaltanut. Kolmonen, Lintumaan tie, oli myös isoa tietä ja sama kaava toistui. Jarrutukset tuli usein liian aikaisin eikä homma oikein toiminut niin kuin olisi toivonut. Tie oli kyllä aika mahtavan hieno. Seuraavaksi suunnattiin Toijalan Nesteelle tankille ja Kurisjärvelle tauolle Ohman Kallen huoltoon etsimään eväitä parempaan.

 

Kuva: Otto Aro
Kuva: Otto Aro

 

Nelosen alkupäästä oli meitäkin varoitettu. Sitä kuuluisaa oikea-vasen yhdistelmää odotettiin ja siihen varauduttiin. Varauduttiin vaan liikaa ja itse paikkaan sitten tultiin ihan mummoa-kirkkoon kyydillä. Muuten tämä erikoiskoe meni välillä ihan mukavasti. Viitonen oli alussa nopeaa ja liukasta. Se oli jännä pätkä, se tuntui vieraalta, vaikka todellisuudessa sen olisi pitänyt olla tuttu, erityisesti pätkän loppuosa, Vahteriston tie, mikä oli tullut ajettua erikoiskokeena 43 vuotta sitten. Vaan jos ei olisi nimeä tiennyt, niin ei olisi ikinä maisemia tunnistanut. Pellot kasvoivat nyt metsää ja metsät oli hakattu aukeiksi. Eikä tiestä mitään muuta muistanut kuin Vahteriston pihan läpi ajon. Ei auttanut ns. tuttu tiekään, vauhti ei yksinkertaisesti riittänyt kovaa meneville kilpakumppaneille. Mutta hieno tie tämä oli ajaa. Kuutonen oli sitten erittäin nopea. Bemareiden nopeimman keskinopeus oli 128 km/h! Tie oli savipintainen maantie, joka oli sateen takia liukas kuin jäällä olisi ajanut. Ajeltiin kieli keskellä suuta läpi ja päästiin ehjällä autolla maaliin.

Kisan jälkeen katseltiin in-car videoita. Ajo sinällään oli ainakin omasta mielestä paikoitellen ihan ok, mutta monet pienet asiat veivät aikaa aika paljon. Ja suoritustaso vaihteli saman erikoiskokeen sisälläkin liikaa. Perusvauhtia pitää nostaa ja jarrutusten ajoitukset saada kohdilleen niin mutkaan päästään oikea-aikaisesti ja riittävän vauhdikkaasti. Nämä asiat ei korjaannu muulla kuin ajamalla paljon kilometrejä ja hankkimalla kunnon tuntuma ja luotto autoon ja renkaisiin. Haasteet tulevat isoilla teillä ja niiden harjoittelu on itsessään iso haaste. Ainoa mahdollisuus on oikeastaan ajaa kilpailuja enemmän.

Isot kiitokset kaikille järjestelyihin osallistuneille kauden parhaasta kilpailusta ja ystävällisestä asenteesta! Meillä ainakin oli oikein mukavaa!

Videokooste:

Kuvaus ja editointi: JENT, jent.fi

- Timo ja Olli Saarinen

Comments are closed.