Saaristen seikkailut ja selitykset Korpilahtirallista

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

Historic Rally Trophyn ja samalla BMW-rallisarjan kaikki kolme osakilpailua tältä talvelta jouduttiin perumaan lumipulan takia. Korpilahden talviralli tuli kuitenkin avuksi ja säänhaltijoiden ja uskomattoman talkootyön avulla tarjosi talvikauden päätteeksi 7.3. molemmille sarjoille mahdollisuuden yhteen talviralliin. Ja kaikki järjestelyt tiedotusta myöten olivat aivan huippua. Todella ystävällinen asenne yhdessä hienojen teiden kanssa kruunasivat talvikauden.

Meidän edellinen kosketus ralliin oli syksyllä Rantarallissa, eli leikkiin lähdettiin täysin kylmiltään, niin kuin varmaan monet muutkin. Rantarallin jälkeen kuviteltiin, että auto on kunnossa. Mutta kun sitä huollettiin talleilla, niin paljastuikin paljon korjausta vaativia kohteita. Panssari kiinnikkeineen oli solmussa ja piti rakentaa uudestaan. Vaihteiston puslat olivat keskeltä halkipoikki ja myös vaihteensiirto piti uusia. Etuiskareiden yläpäät piti vaihtaa ja ohjaukseen piti vaihtaa osia. Lisäksi perävälitys vaihdettiin tiuhemmaksi ja lukko huollettiin ja muutettiin paremmaksi. Ja paljon muita parannuksia tehtiin, kun aikaa oli. Kaiken piti olla uutta kautta varten hyvässä kunnossa.

Ensimmäiselle pikataipaleelle lähtiessä selvisi, että kaikki ei ollutkaan ihan niin kunnossa kuin piti. Panssarin uudelleen rakennus oli mennyt pahasti pieleen ja auto meni huonon talven tekemissä röykyissä ison osan ajasta panssarin varassa kuin pulkka. Normaalista ajamisesta ei paljon ollut toiveita. Kaiken kukkuraksi uusittu vaihteensiirto aiheutti harmaita hiuksia. Vanha mekanismi oli kuin olisi puuroa kauhalla sekoitellut. Nyt vaihteet menivät täsmällisesti päälle ja välit olivat pienet. Mutta tätä ihmettä olisi pitänyt päästä testaamaan. Nyt muutos oli niin iso, ettei Timo kuskina siihen oikein sopeutunut. Ensin meni useaan kertaan kolmosen sijaan viitonen päälle ja julistus kuului, että moottori meni. Olli lopulta sai huutamalla viestin menemään isäukolle perille, että siellä on viitonen eikä kolmonen päällä, eikä moottorissa ole mitään vikaa. Kisan toisella puoliskolla asiaa yritettiin korjata sillä seurauksella, että nyt meni vähän väliä viitosen sijaan kolmonen silmään. Onneksi kone ei hajonnut näissä touhuissa ja päästiin perille. Muilta osin auto pelasi hienosti, kone veti paremmin kuin aiemmin ja uusi välitys tuntui tosi hyvältä. Kesäkautta odotellaankin innolla. Isoja remontteja ei tarvita, että autosta tulee oikein hyvä.

 

Tällaiset kelit oli tarjolla. Kuva: Merita Mäkinen 
Tällaiset kelit oli tarjolla. Kuva: Merita Mäkinen 

Tiet olivat upeita ja kelikin ihan kelvollinen ottaen huomioon tämän talven säät. Toki paikoin oli sora esillä, mutta tien pinta oli kova, eikä meilläkään numerolla 75 ollut isoja uria eikä pöperöä. Ainoa, erityisesti meille iso ongelma aiheutui, kun pienillä teillä oli niin rajuja röykkyjä, että panssarivaivan takia oli pakko vaan ajella itsensä iloksi ja yrittää pitää auto nipussa. Mutta mukana oli myös todella makeita vanhoja Jyskälän pätkiä, joita oli kiva päästä ajamaan. Isommat tiet myös menivät paremmin, kun pohjakosketukset eivät niin paljon häirinneet. Eihän meillä nyt rehellisesti sanottuna vauhtikaan mihinkään riittänyt sarjan hurjia vastaan, mutta olisihan se mukavampi ajella autolla, joka on asiallisessa kunnossa. Jatkossa sitten!

Nyt toivotaan, että kevät toisi hyvät ajokelit ja iloisen mielen!

- Timo ja Olli Saarinen

 

Talvesta kohti kesää uudella innolla! Kuva: Merita Mäkinen 
Talvesta kohti kesää uudella innolla! Kuva: Merita Mäkinen

Comments are closed.