Blogi

10
loka

BMW-rallisarjan kausi paketissa

Kuva: Eero Auvinen 
Kuva: Eero Auvinen

 

Kokkolan UA:n 60 vuotisjuhlaralli sai kunnian olla 25-26.9. SM-sarjan ratkaisujen näyttämönä. Kun BMW-rallisarjan Naantalin osakilpailu peruttiin niin myös me päästiin mukaan isompien poikien kilpailuun. Kilpailu oli kaksipäiväinen, lauantaina oli tarkoitus ajaa kuusi erikoiskoetta ja sunnuntaina SM-luokat neljä, me kolme EK:ta. Lauantaina kolme ensimmäistä oli tarkoitus ajaa valoisassa ja loput myöhemmin illalla lisävaloilla. BMW-rallisarjan tilanne oli kärjen osalta todella tiukka ja täällä ratkeaisi myös meidän sarjan kärkisijat. Luvassa oli 1.5 kertaiset pisteet ja paikalle tulikin taas 15 Bemaria.

Meidän matka katkesi kaksi viikkoa aiemmin kotikisassa Urjalassa ajouralla olleeseen isoon kiveen. Rengas meni entiseksi ja oikea etupyörä vääntyi harituksen puolelle. Lindbergit laittoivat meille ehjät renkaat eteen ja KP Koivisto korjasi pyörät oikeaan asentoon. Auto oli taas hyvässä kunnossa Kokkolaan lähdettäessä. Sitten meille taas sattui ja tapahtui. Kun ajettiin auto trailerilta alas, niin ajosilta lähti irti ja auto tippui keulalleen trailerin kulmaan. Puskuri repesi kokonaan irti ja autoon tuli hiukan muitakin kosmeettisia vaurioita. Meidän, Hokkasen ja Tuurin huollot askaroivat puskurin takaisin paikalleen niin että päästiin ajoissa katsastukseen. Suuret kiitokset taas avuista. Näin meillä Bemarisarjassa autetaan toisiamme, mahtava yhteishenki! Katsastus oli todella tarkka, mutta erittäin asiallinen ja me saatiin puhtaat paperit ja lupa startata kilpailuun.

Ykköspätkä oli oikein kiva tie avaukseksi ja melko hyvässä kunnossakin. Oma ajo oli taas aivan liian varovaista ja tunnustelevaa. Alkupäässä tuli vaihdemissi, vinkkelissä meni kolmosen sijaan viitonen päälle ja vasta ankaran veivauksen jälkeen meni ylipäätään mikään vaihde uudestaan päälle. Loppupuolella tuli ysikymppi vastaan melko yllättäen ja meinasi tulla kiire, mutta hyvin se kuitenkin meni. Videolta kun katsoo, niin taisi ennakkomerkki puuttua ja ehkä osin sen takia paikka yllätti.

 

Meinasi tulla kiire tähän ysikymppiseen. Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi
Meinasi tulla kiire tähän ysikymppiseen. Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi

 

Kakkonen, eli Klapuri oli osa viime vuonna ajettua paikallista Ouninpohjaa. Siitä oli lyhennetty alkupään upea ison tien osuus pois, eikä sitä muutenkaan tunnistanut samaksi pikataipaleeksi. Paikoitellen se oli melkoisen huonossa kunnossa. Asvalttiosuus oli muutettu pari kuukautta sitten sepelibaanaksi ja auto upposi pehmeään pintaan leijaillen kevyesti eteenpäin. Miehistö vaan toivoi, että auto pysyy tiellä ja ehjänä. Toisin paikoin nelikkojen oikomat ja revittämät urat olivat pahoja ja imivät autoa puoleensa, eikä muita linjoja oikein voinut käyttää. Meillä ei luonto riittänyt muuta kuin yrittää selvitä läpi. Tuli ikävä Urjalan teitä! Tässä kohtaa voi jo todeta, että Bemareilla ei ehkä kannata jatkossa lähteä SM-kisoihin joukon hännille. HRT:n kisoissa tiet ovat meille paljon paremmassa kunnossa. Kolmosen alussa jouduttiin odottamaan pitkään. Lopulta tuli päätös siirtyä vaihtoehtoista reittiä takaisin Kokkolaan ja kaikki saivat tältä EK:lta laskennallisen ajan. Meillä kaikki oli kunnossa ja tauolla tehtiin vaan normaalit tarkistukset.

Tauon jälkeen ajettiin pimeässä vielä kolme erikoiskoetta. Ykkönen ja kakkonen ajettiin uudestaan ja hiukan pelotti niiden kunto toisen ajokerran jälkeen. Lisävaloilla ei ole päästy ajamaan talven jälkeen, mutta yllättäen niillä näki ihan hyvin ja ajo meni oikeastaan paremmin kuin valoisassa. EK1/4:lla ei tapahtunut mitään merkittävää, hitaasti kiiruhdettiin se läpi. Tosin täsmälleen samassa paikassa kuin ensimmäisellä kerralla meille tuli ihan samanlainen vaihdemissi. Tiestä ei muistanut juuri mitään, ehkä pimeäkin teki maiseman hahmottamisen hankalaksi. EK 2/5:lle lähdettiin varovaisin ajatuksin. Muuten se meni yllättäen ihan mukiinmenevästi, mutta pienen asvalttiosuuden päätteeksi tielle oli noussut pyörivää sepeliä ja asvalttiristeys meni meiltä niin kuin useilta muiltakin pitkäksi. Tosin ihan viime tipassa tai sen jälkeen saatiin kässärillä auto kääntymään ja matka jatkui vain pienellä aikatappiolla. Päivän viimeinen, eli kuutospätkä oli taas pienempää ja teknisempää tietä. Alku meni meiltä vähän unessa pumppaillen, mutta loppua kohden alettiin saada juonesta kiinni. Ajo alkoi taas muistuttamaan rallinajoa! Sitten suunnattiin taas takaisin Kokkolaan ja yötauolle.

Sunnuntaina lähdettiin matkaan Pietarsaaren suuntaan. Nyt tarjolla oli melko pitkiä, parikymmentä kilometrisiä pikataipaleita, ja osin tosi vauhdikkaita. Pitkiä matkoja ajettiin rajoitinta vasten, mutta sitten taas tultiin kimurantteihin talon pihoihin ja teknisiin osuuksiin. Rytminvaihdoksia oli paljon. Pihoihin oli laitettu monin paikoin paaleja ja niiden kanssa onnistuttiin sähläämään vähän liian kanssa. Paalien oletti olevan tiukoissa paikoissa, mutta niitä oli asetettu myös melko suoriin paikkoihin ”pihanurmikoiden suojaksi”. Seiskalla ensimmäinen kymmenen kilometriä oli isoa ja nopeaa tietä, aika hieno osuus, mutta olisi vaatinut enemmän kanttia kuin meillä oli. Tai siis kuskilla, kyllä kartturi olisi halunnut enemmän vauhtia. Loppuosa oli vaihtelevaa, välillä pienempiä teitä ja tiukkoja mutkia, välillä loputtoman pitkiä suoria. Täälläkin sisäpenkat olivat paikoin pehmeitä ja syviä. Mekin tiputiin kertaalleen ja auto oli jo pyörähtämässä, mutta oikeni kuitenkin vihdoin viimein. Tarjolla oli myös pari todella ahdasta takapiikkiä, mitkä meni meiltä kuitenkin hyvin.

 

Tarjolla oli pitkiä suoria ja tiukkoja käänteitä Pohjalaiseen tyyliin. Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi
Tarjolla oli pitkiä suoria ja tiukkoja käänteitä Pohjalaiseen tyyliin. Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi

 

Kahdeksannella erikoiskokeella alku oli taas teknisempää tietä ja loppuosa vähän isompaa ja vauhdikkaampaa. Mukaan mahtui useita pitkiä suoria, joilla mentiin taas rajoitinta vastaan. Ja eteen tuli täysin yllättäen iso, kuulemma lähteen aiheuttama lammikko. Se roiski melkoisen määrän vettä ja kuraa tuulilasiin ja näkyväisyys oli jonkun aika olematon. Lasin putsaus oli vaikeaa, kun huomattiin, että kuskin puoleinen pisipoika oli mennyt tukkoon. Mutta kyllä se siitä taas päivä selkeni ja matka jatkui normaaliin tapaan. Yhden huomiolla olleen siltapaikan jälkeen mentiin sitten kunnolla naruun ja pitkäksi. Tie kääntyi nypyn jälkeen ysikymppisenä oikealle, mutta me mentiin suoraan. Peruuttamalla päästiin taas oikealle reitille, mutta menihän siinä vähän aikaa. Tällä pätkällä ilmeisesti kivi vaurioitti meidän flektiä. Huollossa vika todettiin, mutta matkassa ei ollut varaosaa, eikä sitä olisi ehtinyt vaihtaakaan.

Huollon jälkeen suunnattiin viimeiselle, yhdeksännelle EK:lle. Kilpailun loppuun oli vuorossa taas vähän pienempää ja teknisempää tietä. Matkalla oli pihoja, risteyksiä ja tiukkoja paikkoja. Meille jäi tästä pikiksestä aika hyvät fiilikset jatkoa ajatellen. Ajo meni jo paremmin kuin kilpailun alussa ja auto tuntui oikein hyvältä, lukuun ottamatta flektin kovaa pärinää. Maaliin päästiin ilman isompia ongelmia ja nyt suunnataan katseet kohti ensi kautta.

 

Välillä oli melko haastavia takapiikkejä! Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi
Välillä oli melko haastavia takapiikkejä! Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi

Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi
Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi

Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi
Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi

 

Sarjan mestaruustaistelu oli todella jännittävä. Kolmella kuskilla oli hyvät mahdollisuudet sarjan voittoon ja jokainen kolme oli jossain kohtaa sunnuntaita tilanteessa, jossa uskoi, että maalinajo toisi mestaruuden. Sitten kaikille tuli ongelmia. Sarjajohtaja Parkkiselta meni ohjaustehostin, Hokkasen autossa oli käyntihäiriöitä ja betoniporsaan vääntämä tukivarsi. Ja vielä kuin pisteeksi iin päälle Lejonin bensapumppu sanoutui irti. Parkkinen harrasti ansiokkaasti 40 viimeistä EK-kilometriä voimailua, ja tuli lopulta kilpailussa toiseksi ja otti mestaruuden, Hokkanen oli sarjakakkonen, Laurila nousi hurjalla toisen päivän kirillään sarjan kolmoseksi ja jo voitossa ennen kahta viimeistä pikataivalta kiinni ollut Lejon jäi sarjassa neljänneksi. Bäck ajoi sarjan ulkopuolisena ja voitti tämän kauden päätöskilpailun. Onnittelut kaikille hurjille, ei voi kuin ihmetellä ja ihailla!

Odotukset SM kilpailun järjestelyistä olivat korkeat. Todellisuus oli kuitenkin osin melkoinen pettymys. Ohjeet olivat ristiriitaisia ja sekavia, eikä kilpailijoiden kannalta asiat toimineet kovin sujuvasti. Reitti oli muuten hieno, mutta tiet menivät paikoitellen huonoon kuntoon. Siitä meidän sarjalaisten pitää ottaa opiksi; näin käy, kun iso joukko nelikoita ajaa meidän edellä ja vielä osan reitistä kahteen kertaan.

Oma sijoitus sarjassa oli lopulta 11/17 ja senioreissa 6/11. Vauhti oli kateissa alkukauden, sitten se pikkuhiljaa parani kauden aikana, mutta vielä pitää kiristää paljon, että päästään edes samalle tasolle missä oltiin vielä 2-3 vuotta sitten. Nyt auto kuntoon ensi kautta varten ja uutta matoa koukkuun!

- Timo ja Olli Saarinen

 

EK 9 incar

 

Video: JENT Motorsport Video

 

26
syys

Aivan mahtavat tiet Urjalan Mad-Croc Historic rallyssa!

Kuva: Simo Päivärinta
Kuva: Simo Päivärinta

 

Lauantaina 11.9. ajettiin Urjalan Urheiluautoilijoiden järjestämä Historic ralli ja sen osana BMW rallisarjan osakilpailu. Bemarisarjassa oli mukana upeat 17 autokuntaa ja se olikin kilpailun suurin luokka. Puitteet ja järjestelyt olivat taas huippuluokkaa. Ja otsikkoon piti toistaa perinteisesti kuinka mahtavat tiet oli taas tarjolla. Suuret kiitokset ja onnittelut järjestäjille!

Meidän edellinen kilpailu oli 12.6. Korpilahdella. Auto jäi sieltä hyvään kuntoon, eikä sille tarvinnut tehdä mitään erityistä. Huono puoli oli, ettei myöskään ehditty yhtään testaamaan ja harjoittelemaan. Matkaan lähdettiin kuitenkin optimistisin ajatuksin ja odotuksin.

Reitti oli todella hieno, nautittavia ja monipuolisia ralliteitä kerta kaikkiaan! Lisäksi mukana oli joitain meille entuudestaan tuttuja pikataipaleita. Tosin aika kultaa tai ainakin muuttaa muistoja. Vaikka tie oli tuttu, niin ei sitä kuitenkaan ulkoa muista, ja se aiheutti paikoitellen turhaa pumppaamista.

Ensimmäinen erikoiskoe oli Lintumaa, nopea ja vaati kanttia. Oma suoritus oli ihan mukiinmenevä. Ainoassa risteyksessä meni vahingossa kolmosen sijaan viitonen päälle, mutta ei siinä juurikaan aikaa mennyt hukkaan. Muuten meiltä suhteellisen puhdas ajo. Ei jääty viimeiseksi, mutta kärjelle hävittiin reippaasti. Ero luokan ykköseen oli noin kolme sekuntia kilometrillä, eli parannusta aiempaan oli reilusti.

 

Nopeaa tietä. Kuva: Janne Erkkilä
Nopeaa tietä. Kuva: Janne Erkkilä

 

Kakkospätkäkin meni ihan hyvin. Ainoastaan Hintun kaatopaikalla menetettiin aikaa, mutta muuten ajo tuntui sujuvan ja auto pelasi hyvin. Tauko oli Urjalan Nesteellä, mutta meillä ei rutiinitarkastusten lisäksi ollut mitään huolia.

Tauon jälkeen jatkettiin matkaa ja kolmospätkästä sanoin kyselijöille, ettei ole mitään hajua millainen tie on. Mutta sulkupuomilla Olli huomasi tienviitan ja totesi, että taitaa meillä täältä kuitenkin olla muistoja. Tiehän oli Pappilan tie millä aikanaan treenipätkänä tuli Bemari kaadettua kertaalleen. Ajo lähti aika varovasti liikkeelle, kun nyt erikoiskoe alkoikin yllättäen jo isommalta tieltä ja aiheutti pientä hämminkiä ja epävarmuutta. Sitten alkoi tuttu osuus. Tultiin siihen kaatopaikkaan ja talon pihassa edellisessä mutkassa oli paaleja tehden kurvista yllättävän tiukan. Ojaanhan siitä valuttiin noin kolmenkymmenen metrin päähän siitä, mihin aikanaan kaadettiin. Onneksi kuitenkin päästiin ylös ja jatkoon. Aika oli taas verrokkeihin nähden tutulla tasolla.

Nelospätkästä ei ihan oikeastikaan ollut meillä mitään aiempaa kokemusta. Se oli aivan mahtavan upea rallitie. Alku oli rytmikästä loikottelua, mutta loppua kohden mutkat olivat tiukempia ja sisälsivät muutaman yllärinkin. Pari tuplahyppyriä, yksi linjavikainen ja pari kiristyvää mutkaa ainakin jäivät mieleen. Seuraava huolto oli rallin keskuspaikassa Toijalan ABC:llä. Meillä taas huolet vähissä ja mieli iloinen.

Kivoja teitä ajella. Video: Trotanen

 

Viitospätkä oli sitten todella tuttu. Vanhempien mökki oli aikoinaan Kotkajärven toisella puolella ja näitä teitä käytettiin usein. Ajoin tämän pätkän ensimmäisen kerran rallissa vuonna 1977, kyseessä oli 1. Viidennumeroralli. Silloin nypyt olivat terävämpiä, nyt niitä oli madallettu ja vauhtia pystyi pitämään yllä. Ajo meni meiltä mainiosti, ja yritystäkin lisättiin aimo annos. Kaikki meni tosi hyvin melkein loppuun asti. Sitten tiukan mäen kumpareen peittämän mutkan takana oli noussut ajolinjalle pään kokoinen kivi. Osuman jälkeen auto veti heti rajusti oikealle, tuli sitten ilmeisesti penkan heittämänä takaisin tielle, ja sama toiseen kertaan. Autosta oli tullut ohjauskyvytön. Tai oikeastaan itseohjautuva, mutta jollain halpaohjelmalla toimiva versio. Pakko oli jättää muuten hyvin sujunut kilpailu kesken.

 

Tarkat ajolinjat piti olla. Kuva: Simo Päivärinta
Tarkat ajolinjat piti olla. Kuva: Simo Päivärinta

 

"Tie oli tuttu, mutta kivi ei", kommentoi Timo Savolainen. Kuva: Timo Saarinen
"Tie oli tuttu, mutta kivi ei", kommentoi Timo Savolainen. Kuva: Timo Saarinen

 

Kokonaisuutena meillä oli keskeytyksestä huolimatta oikein kiva rallipäivä, ja oltiin ylpeitä ja iloisia kun kaikki muutkin kehuivat järjestelyjä ja teitä vuolaasti!

- Timo ja Olli Saarinen

 

Video: JENT Motorsport Video

 

24
kesä

Korpilahdella Saariset pääsivät ajamaan legendaarisia Jyskälän pätkiä

Kuva: Eero Auvinen, Sportkuvat 
Kuva: Eero Auvinen, Sportkuvat

 

Korpilahden kesäralli järjestettiin lauantaina 12.6. Se oli samalla myös BMW rallisarjan osakilpailu. Suosio oli suuri, mukaan mahtui 250 autokuntaa ja muutama jouduttiin karsimaankin. Vastaavaa ei ole vähiin aikoihin nähty AKK:n kisoissa. Järjestelyt olivat erinomaiset ja koronan vaatimia järjestelyjä oli mietitty huolella. Esimerkiksi materiaalin jako tapahtui katsastusjonossa ja huoltoalueet oli hajautettu lukuisiin pieniin kohteisiin. Muutenkin täydet pisteet järjestäjille, ja erityisesti hienolle reitille, mukaan mahtui esimerkiksi sellaisia teitä kuin Moksi ja Vellipohja!

Meidän edellinen kisa oli kuukausi sitten Pengonpohjassa, sekin upealla legendaarisella Jyskälän pätkällä. Siellä jouduttiin keskeyttämään, kun bensat valuivat tielle. Ongelma ei ollutkaan tankki niin kuin ensin kuviteltiin. Ongelmien syynä oli tukkeutunut tankin huohotus ja vanhuuttaan rikkoutuneet bensaputket. Viat saatiin lopulta korjattua ja auto taas hyvään iskuun.

Menomatkalla sattui päivän pahin moka. Nokkapellin lukitussokat olivat jääneet auki ja pelti oli pystyssä tuulilasia vasten. Samalla pyyhkimet ja pisipoika kärsivät aikalailla. Tästä seurasi ylimääräiset huoltotalkoot perillä. Mutta onneksi kaikki saatiin kuntoon ja tuulilasikin oli riittävän ehjä, että selvittiin katsastuksesta.

Kilpailu alkoi lyhyellä alle neljä kilometrisellä EK:lla. Alku oli asvalttia ja loppu nopeata ja kovapintaista soratietä. Aikaerot olivat luonnollisesti pieniä, mutta näin saatiin päivä käyntiin. Kakkospätkä olikin sitten eri maata. Sillä oli mittaa 25 kilometriä ja hiki tuli. Mukana oli niin huonokuntoista kinttupolkua kuin isoa valtiontietäkin. Rytmin vaihtoja oli useita ja se vielä lisäsi vaativuutta. Oma ajo meni ihan kohtuullisesti ja autokin tuntui hyvältä. Ja uudet MRF:n renkaat alkoivat toimia hienosti. Nyt niistä oli ajettu pinta rikki ja lopulta löytyi myös oikeat paineet.

 

Kuva: Eero Auvinen, Sportkuvat 
Kuva: Eero Auvinen, Sportkuvat

 

Tauolla jouduttiin uusimaan moottorin sinetöinti ja korjailtiin pyyhkijöitä ja pesulaitteita. Muuten autossa kaikki toimi ja päästiin taas jatkamaan eteenpäin.

Kolmospätkän alkuosa oli nopeata ja siinä oli paljon kovavauhtisia nypyn ylityksiä. Oma kantti alkoi vähän parantua, kun auto ihmeellisesti heräsi ja alkoi kulkemaan selvästi paremmin. Ja kun vauhtiin päästiin, niin myös jarrut alkoivat toimia tasapainoisesti. Nyt myös takajarrut toimivat tehokkaasti ja autolla oli helpompaa mennä mutkiin sisään. Pätkän lopussa oli yllättävä osuus, missä tie kääntyili todella paljon ja jyrkästi. Mutta kyllä oli hieno tie ajaa ja nautiskella. Meillä meni tämä osuus oikein hyvin, eikä vähiten sen takia että Olli luki tietä niin mahtavasti. Auto toimi ja kartturi toimi niin kuskillakin itseluottamus parantui kohisten.

 

Kuva: Juuso Kuhanen 
Kuva: Juuso Kuhanen

 

Nelospätkä oli sekin aika vaihteleva ja ajo maistui edelleen. Tarjolla oli nopeita ylityksiä ja saatiin harjoitusta juuri siinä missä sitä eniten tarvitaan. Lopussa oli kolme ja puoli kilometriä asvalttia ja siellä sai vielä ottaa autosta kaiken irti. Ja aikakin oli kelvollinen. Kiva päätös kilpailuun!

Sijoitus oli edelleen jälkipäässä, muta nyt mentiin silti eteenpäin. Vanhoihin verrokkeihin parannettiin sekunnilla kilometrillä talvesta mikä sekin kertoo saman kuin omat fiilikset. Kaikkiaan onnistunut lauantaipäivä, tästä on kiva lähteä kesään!

- Timo ja Olli Saarinen

 

Kuva: Juuso Kuhanen
Kuva: Juuso Kuhanen

 

Video: JENT Motorsport Video

 

25
touko

Kesäkausi auki Pengonpohjan upeilla teillä

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Sunnuntaina 16.5. ajettiin Ylöjärvellä Lake City Rally – Pengonpohja. Sää suosi ja tiet olivat erinomaisessa kunnossa. Pengonpohja oli jaettu kahteen reilun kahdeksan kilometrin osuuteen ja ne molemmat ajettiin kolmeen kertaan välillä suuntaa vaihtaen. Nämä tiet ovat kuuluisia aiemmilta vuosilta Jyskälästä, ja ovat todella vaativia. Pengonpohjaa kutsutaan usein vuoristoradaksi ja lisäksi se kääntyilee välillä todella paljon. Nypyille tullessa tie saattaa kääntyä juuri nypyn kohdalla ja silloin tällöin melkein takaviistoon. Ilman nuottia on oltava hiukan malttia mukana. Luvassa oli todella hyvä testi kesän sarjakilpailuja ajatellen.

Kisan formaatti oli kokeiluluonteinen. Kaikki tapahtui pienellä alueella erittäin kilpailijaystävällisesti. Järjestelyt oli tehty hyvin tehokkaasti, esimerkiksi lähtö tapahtui EK ykkösen lähdössä ja maali oli EK kuutosen maalissa. Formaatti oli hyvin samanlainen kuin UUA kokeili Nuutajärven minirallissa kolme vuotta sitten. Tähän suuntaan rallit varmaan menevät tulevaisuudessa. Niin Nuutajärvi kuin tämänkertainenkin järjestely toimi oikein hienosti!

Meille kilpailu oli testitapahtuma. Kokeiltiin että auto toimii, haettiin kuskille kilometrejä, että ajo alkaisi sujua ja testattiin BMW Rallisarjan uusia MRF renkaita. Auto oli huollettu talven jäljiltä, kuski oli ruosteessa niin kuin aina ja rengastestiin otettiin sarja edelliskaudella sarjassa käytettyjä Kumhoja vertailuun MRFien kanssa. Huoltopäällikkö Timo Savolainen teki paluun Kalle Ohman kaveriksi ja kaikki toimi hienosti.

Päätettiin ajaa kaksi ensimmäistä lenkkiä Kumhoilla ja jälkimmäisellä tauolla laittaa MRFt alle. Ensimmäinen lenkki, eli ykkönen ja kakkonen menivät tuntumaa hakiessa ja tien kiemuroita ihmetellessä aika varovaisesti.

Toisella lenkillä lisättiin vauhtia ja parannettiin aikojamme parilla sekunnilla kilometrillä. Ero verrokkiin, edellisen Suomussalmen sarjakilpailun voittajaan Hannu Hokkaseen oli hieman pienempi kuin talvella ja luotto autoon ja ajamiseen alkoi olla kohdillaan. Silti yhtään nitropaikkaa ei tullut. Ollin tienluku ja ohjeet olivat erinomaiset ja auttoivat ajamista hienosti!

 

Kuva: Eero Auvinen 
Kuva: Eero Auvinen

 

Kolmannelle lenkille lähdettiin sitten uusilla MRFllä. Odotukset olivat kovat, kun muutamat nimimiehet olivat niitä testanneet ja hyviksi kehuneet. Mutta meille oli yllätys, että ainakaan meidän ajoon ne eivät olleetkaan kovin vakuuttavat. Sivuttaispito oli heikompi kuin Kumhossa ja Pirellissä ja ajosta tuli epävarmaa, luottoa ei oikein ollut. Viitospätkällä hävisimme vanhoihin Kumhoihin nähden melkein sekunnilla kilometrillä. MRFt ovat selkeästi halvemmat kuin Kumhot tai Pirellit ja madaltavat BMW rallisarjaa ajavien kausikustannuksia. Sikäli valinta sarjan renkaaksi on ymmärrettävissä, sillä sarjan yhtenä tarkoituksena on tarjota edullinen mutta silti tasavertainen kilpailuluokka.

Viitosen jälkeen oli suunta kuutoselle. Matkalla pohdittiin, että onpa hienoa, kun kerrankin saadaan tehdä niin kuin vannoutuneet Bemarimiehet mainostavat. Kisan jälkeen auto pesuun ja talliin odottamaan seuraavia kisoja. Autossa ei ollut mitään huomautettavaa ja se toimi hienosti. Mutta rallissa ei pitäisi nuolaista liian aikaisin! Kuutosen lähtöjonossa oltiin tulossa lähtövuoroon ja takana tullut Jukkola tuli sanomaan, että teiltä vuotaa bensaa ihan valtoimenaan. Ulos autosta ja todettiin tilanne, laitettiin imeytysmatto alle ja haettiin lähdössä ollut palokunta apuihin. Bensaa tuli suoraan bensapumpun alta kuin vettä raanasta. Yht’äkkiä vuoto heikkeni ja lakkasi ja palokunta antoi lopulta luvan siirtää auto trailerilla kotiin asianmukaisin suojauksin. Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä ehditty purkaa autoa, eli vian perimmäinen syy selviää myöhemmin talleille. Oliko tankki, pumppu, letku vai liitos mistä bensat karkaili?

Vaikka kilpailu jäikin kesken, oli meillä oikein kiva rallipäivä ja saimme paljon testattua tulevia koitoksia varten. Ensimmäinen BMW Rallisarjan kilpailu ajetaan 12.6. Korpilahden kesärallissa.

- Timo ja Olli Saarinen

 

Video: Joonas Lehtinen, JM-MOTORMEDIA

 

10
huhti

Saaristen talvikausi päätökseen nopeilla teillä

Kuva: BV-Team
Kuva: BV-Team

 

Lauantai 20.3. oli Timon syntymäpäivä. Kuin lahjana päästiin ajaman Suomussalmiralli todellisissa talviolosuhteissa. BMW rallisarja pääsi ajamaan koko 252 auton letkan kärjessä. Meidän numero oli 8 ja tiet aivan upeassa kunnossa.

Riihimäen jälkeen ei autolle tarvinnut tehdä muuta kuin perushuolto. Mutta kuljettajapuolelle tuli ongelmia. Olli sai koronarokotuksen alkuviikosta eikä toipunut kilpailukuntoon ajoissa. Hätiin tuli taas Kimmo Mäkinen, eikä kilpailua tarvinnut jättää väliin. Kalle Ohma vastasi tämän jälkeen yksin huollosta, mutta selvisi hienosti.

Suomussalmen teistä ei ollut aiempaa kokemusta. Edellisten vuosien Youtube-videoista jäi vaikutelma, että tarjolla on joko todella mutkikkaita teitä, tai sitten todella nopeita. Tällä kertaa reitti osui noille todella nopeille erikoiskokeille. Parhaimmillaan kilpailun nopeimman auton keskinopeus oli kolmospätkällä 157 km/h. Meidänkin autolla ajettiin rajoitinta vasten enemmän kuin aikaisemmin yhteensä. Kovista nopeuksista huolimatta pikataipaleet olivat ihan ajettavia ja oikeastaan melkoisen mielenkiintoisia.

Ensimmäinen EK yllätti, kun siellä oli muutenkin nopealla tiellä yli viiden kilometrin suora. Järjestäjä oli tosin pilkkonut suoran rakentamalla shikaaneja hillitsemään nopeuksia. Lopussa oli sitten mutkaisempi osuus ja ihan viime metreillä yllättävä ysikymppinen, joka verotti monelta parilta aikaa. Me selvittiin siitä ihan hienosti ja päästiin jatkamaan matkaa.

 

Kuva: BV-Team
Kuva: BV-Team

 

Kakkospätkä jatkoi siitä mihin ykkönen jäi. Nopeata tietä, mutta nyt yllätyksinä olivat ns. lumishikaanit. Ilmeisesti niitä oli aurattu läpi talven niin että kesken suoran kierrettiin yht’äkkiä tosi hidas mutkayhdistelmä, ja nämä kaikki ilman varoitusta. Ensimmäisessä vähän halailtiin penkkaa, mutta pian näihin oppi reagoimaan oikein. Kakkospätkän jälkeen oli ensimmäinen tauko.

 

Kuva: Perä Tielle
Kuva: Perä Tielle

 

Kolmas Ek puhutti jälkikäteen paljon. Se oli kilpailun nopein ja jakoi mielipiteitä. Toiset tykkäsivät, toiset tyrmäsivät vaarallisena. Omasta mielestä se oli kiva, kun ei vastaavia juuri ole päässyt ajamaan. Eikä nopeilla osuuksilla sattunut ulosajoja. Toisaalta oma kantti ei kestänyt niin hyvin kuin olisi pitänyt ja tappiota tuli turhista nosteluista.

 

Kuva: Perä Tielle
Kuva: Perä Tielle

 

 

Nelospätkä oli lyhyt rykäisy ja samaa tietyyppiä mihin oli jo totuttu. Nelosen jälkeen oli toinen tauko. Viitospätkä oli sitten kisan pisin, 23+ kilometriä. Se oli vaihteleva, ensin nopeata tietä, sitten selvästi pienemmälle ja hitaammalle tielle ja lopuksi taas tosi nopeaa ja leveää tietä. Alku ja loppu meni ihan mukavasti, mutta hidas osuus meni kuin unessa ja hävittiin siinä rutkasti muille. Auto pysyi kuitenkin penkkojen välissä ja hyvässä kunnossa.

 

Kuva: Perä Tielle
Kuva: Perä Tielle

 

Viimeinen eli kuudes EK oli sekin suurelta osin nopeaa, vaikkei ylipitkiä suoria ollutkaan. Pätkän alkupuolella järjestäjä varoitti esiin nousseesta maakivestä. Varoituksista huolimatta siihen piti kuitenkin osua, mutta onneksi rengas kesti. Loppupuolella käytiin paikallisella jokkisradalla todella syheröllä osuudella. Ison tien osuudet menivät taas ihan hyvin, mutta jokkisrata tuotti ongelmia. Penkat oli tosi korkeita eikä tien kulkua nähnyt kunnolla ja ajo oli hidasta. Lopun iso tie taas meni oikein hyvin ja vauhdikkaasti ja jätti kilpailusta hyvän maun jälkeensä.

Aikavertailut näyttivät, että vaikka sijoitus (14/17 ja senioreissa 7/10) ei ihmeellinen ollutkaan niin erot per kilometri muihin paranivat reippaasti. Esimerkiksi ero kisan voittajaan kaventui melkein puoleen talven aikana. Nyt auto toimi moitteettomasti ja kuljettajan luotto autoon toi vauhtia lisää ja kartturi Kimmo osaltaan auttoi paljon. Talvikauden kolmen osakilpailun jälkeen ollaan sarjan kokonaiskilpailussa sijalla 12/17 ja senioreissa sijalla 5/10. Tästä on hyvä jatkaa kesäkauteen!

Kilpailu sattui, kuten jo tuli todettua, omaan syntymäpäivääni, armaan vaimoni merkkipäivä taas seuraavaan viikonloppuun. Niinpä koko perhe tuli lauantaina Suomussalmelle mistä jatkoimme viettämään upeaa lomaa Pyhätunturille. Kimmo ja Kalle hoisivat ystävällisesti kaluston suoraan etelään ja tekivät tästä kaikesta mahdollista!

Nyt on edessä kevättauko ja autojen kunnostus kotitalleilla. Keväällä taas mennään!

- Timo Saarinen