Blogi

16
syys

Mahtavat tiet ABC Toijala -rallissa!

Kuva: Pro Fotoklubi
Kuva: Pro Fotoklubi

 

Historicien sarjakilpailu ajettiin 5.9. Urjalan UA:n järjestämänä mukavassa syyssäässä. Mukana oli myös BMW-rallisarjan luokka, vaikkei sarjapisteistä tänä vuonna enää ajetakaan. Bemareissa oli mukana kaksi ensikertalaista ja kolme tänä vuonna mukaan tullutta autokuntaa meidän lisäksi, siis yhteensä vain kuusi paria. Mutta todella hyvä että uusia yrittäjiä riittää tähän hienoon merkkiluokkaan!

Kokkolan jäljiltä meidän autossa riitti tekemistä. Koko kuukausi korjailtiin ja tehtiin parannuksia Hakalan Uokun kanssa Sotkian talleilla. Mutta kuntoon auto saatiin ja päästiin matkaan. Pikataipaleet olivat erittäin hyvässä kunnossa ja todella monipuolisia. Paras reitti mitä on ajettu! Ja muutenkin järjestelyt toimivat kivasti ja hyvässä hengessä! Suuret kiitokset järjestäjille!

Meidän ongelmat alkoivat jo ennen ensimmäistä erikoiskoetta. Kokeiltiin jarruja matkataipaleella ja auto meni heti poikittain. Toinen takajarru ei toiminut kunnolla ja koko päiväksi otettiin käyttöön vanha kunnon höyhenjarrutus. Ykköspätkä oli osittain tuttua tietä. Se alkoi Syrjäintieltä, meni sitten pienemmälle tielle ja loppu oli taas leveätä latua. Pieneltä tieltä isolle käännyttäessä meiltä meni hiukan pitkäksi. Ja hätäpäissään pakin päälle saaminen vähän kesti. Muuten aloitus meni ihan ok, mutta vauhtia vaan pitäisi olla enemmän.

 

Kuva: Simo Päivärinta
Kuva: Simo Päivärinta

 

Kuva: Otto Aro
Kuva: Otto Aro

 

Kakkospätkä oli kapeata mutta aika nopeaa tietä. Loppu oli hiukan tiukempaa ja maali oli Kurisjärven jokkisradalle tultaessa. Kertaalleen tiputiin ojaan, mutta päästiin jatkamaan oikeastaan saman tien. Ajo oli osittain jarrujenkin takia turhan varovaista. Kimmo kyllä vierestä luki hyvin tietä, mutta kuski ei vaan tohtinut kovempaa mennä.

 

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Kuva: Simo Päivärinta
Kuva: Simo Päivärinta

 

Seuraavaksi oli tauko ABC:llä. Ja välikatsastus, missä ilmeni, että vasemman puolen valot olivat kaikki pimeinä. Ukaasi oli, että jollei ne toimi niin tauolta ei jatketa eteenpäin. Koko taukohan siihen meni, kun valohoitoa annettiin. Jatkoon kuitenkin selvittiin. Kolmospätkä oli melko lyhyt, taas kohtuu nopeata ja kapeata tietä ja meidän matka jatkui tuttua rauhallista tahtia.

 

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Nelonen oli Vahteristontie, jonka muistelen ajaneeni joskus aiemminkin – nuoruudessani varmaan. Se oli aivan superhieno rallitie. Sopivan leveätä, sopivan nopeata, jatkuvasti kääntyilevää, hyväpintaista ja hyväkuntoista tietä. Yksi nyppy tuotti meille vähän ongelmia. Siinä oli juuri ennen merkki oikealle, mutta kun nyppylän yli mennessä auton nokka peitti kaiken näkyvyyden, niin ei tiennyt mistä kohtaa tie kääntyy. Hiljaa siitäkin päästiin eteenpäin. Tästä pätkästä erityiskiitokset järjestäjille!

 

Kuva: Pro Fotoklubi
Kuva: Pro Fotoklubi

 

Viitospätkä oli sama kuin ykkönen, mutta päinvastaiseen suuntaan. Ajo meni samaa rataa kuin aiemminkin, mutta maalissa EK-päällikkö osoitteli oikeaa eturengasta ja sieltä tulevaa savua. AT-alueen jälkeen pysähdyttiin ja tarkastettiin mikä siellä käryää. Savu nousi moottorin kumipuslasta, joka kiehui ja kupli oikein kunnolla. Pakosarja lienee sen kuumentanut. No, autolla pääsi toki ajamaan maaliin asti.

 

Video: Kimmo Salonen

 

Jos koko päivän summaa, niin oma ajo oli sitä tuttua reipasta matkavauhtia, mutta tuntui se koko ajan paranevan. Luotto autoon kasvoi, lukuun ottamatta jarruja. Oli oikeastaan aika mukavaa ajella ja meillä oli kartturi Kimmon ja huollossa olleen Ohman Kallen kanssa mukava lauantaipäivä.

Lopulta meidän sijoitus oli 4/6 omassa luokassa ja kaikilla oikein hyvät fiilikset lähteä ansaitulle aterialle Oskariin.

- Timo Saarinen

 

Kuva: Simo Päivärinta
Kuva: Simo Päivärinta
10
elo

Rallikausi taas käyntiin Kokkolassa

Kuva: RallyPhotos Finland
Kuva: RallyPhotos Finland

 

Pitkän tauon jälkeen päästiin ajamaan 1.8. Kokkolan 400-vuotisrallissa. Tämä kilpailu oli samalla Historicien osakilpailu ja piti olla myös BMW-rallisarjan osakilpailu. BMW-rallisarjassa tehtiin kuitenkin jo aiemmin kesällä Koronan takia päätös, että tänä vuonna ei ajeta lainkaan pisteistä, mutta suunnitelluissa osakilpailuissa ajetaan kuitenkin BMW-luokka. Mukana oli alun perin mukavat 12 autokuntaa, mutta yhden autorikosta johtuneen peruutuksen takia matkaan lähti 11 Baijerilaista, hyvä määrä sekin!

Nyt oli kaikilla ollut aikaa valmistautua huolella, kun edellinen kisa ajettiin maaliskuun alussa Korpilahdella. Mekin huollettiin ja korjailtiin autoa, ja tehtiin siihen myös parannuksia. Panssari ja pohjan suojaukset rakenneltiin uuteen uskoon ja kytkin/vauhtipyöräpaketti muunnettiin vihdoin sarjaan tarkoitettuun kokoonpanoon. Samalla vaihteensiirtomekanismit vaihdetiin kilpakäyttöön tarkoitettuihin ja vaihteenvälin lyhennin ja keppi niin että nyt vaihteiden pitäisi napsahdella hienosti päälle.

Pieni haaste syntyi, kun Olli ei päässyt mukaan kartturoimaan. Siihenkin löytyi kuitenkin apu, kun kokenut Kimmo Mäkinen Hyvinkäältä lupautui Ollin tuuraajaksi. Ilma oli aika täydellinen rallikeli, parikymmentä astetta lämpöä ja poutasää.

 

Ykkönen oli isoa tietä ja hyvässä kunnossa. Kuva: Juhani Lind
Ykkönen oli isoa tietä ja hyvässä kunnossa. Kuva: Juhani Lind

 

Ykköspätkä oli nimeltään Klapuri, jota järjestäjät kutsuivat heidän omaksi Ouninpohjakseen. Tie oli isoa valtion tietä ja paikoin todella nopea. Takamoto Katsuta tehtaan WRC Toyotalla selvisi siitä 142 km/h keskinopeudella! Oma ajo lähti takkuisesti käyntiin, kun harjoituskilometrejä ei ollut takana. Alkuun lähdettiin käytetyillä renkailla ja se oli virhe tällaiselle tielle. Yhtä kaikki, todella suuri ongelma tuli toista kautta vastaan, varmaan sekin testaamisen puutteen takia. Vaikka vaihteensiirto oli vaihdettu ja se vaikutti normaaliajossa toimivan, niin pätkällä ilmeni, että nelonen hyppi pois päältä ja sen jälkeen ei mennyt hetkeen aikaan mikään vaihde päälle. Todella kiusallinen vika mikä sotki ajamisen pahasti. Niinpä kisa kilpailumielessä oli taputeltu heti ensimmäisellä EK:lla. Meidän vaikeuksista huolimatta tämä pätkä oli kyllä maineensa veroinen upea rallitie.

 

Tarkkoja linjoja piti ykkösen isolla tiellä ajaa ja sitten ei ollutkaan niin tasaista. Kuva: samzon.kuvat.fi
Tarkkoja linjoja piti ykkösen isolla tiellä ajaa ja sitten ei ollutkaan niin tasaista. Kuva: samzon.kuvat.fi

 

Kakkos EK oli pientä yksityistietä, mitä ei ollut koskaan ennen ajettu rallissa. Heti kohta näki, että eipä tuollainen tie kestänyt rallin rasituksia ja kun nelivedot ajoivat meidän edessä niin tie oli revitty ja pettänyt todella pahasti. Läpi pääsi jonopyörää ajaen ja mielensä kovettaen kaikelle kolinalla, paukkeelle ja rytkyille. Ajo meni jo selvästi paremmin, mutta ei vaan raaskittu hajottaa autoa ja otettiin rauhallisesti. Kolmospätkä oli tosi lyhyt, kolmisen kilometriä. Se oli oikeastaan ohi ennen kuin ehti alkaakaan.

 

Irtosoraa oli tarjolla riittämiin. Kuva: Eero Auvinen/Sporttikuvat
Irtosoraa oli tarjolla riittämiin. Kuva: Eero Auvinen/Sporttikuvat

 

Nelospätkän alku oli ihan kivaa pienempää tietä, mutta sitten käännyttiin oikein pienelle metsäautotielle, mikä oli kakkostakin huonommassa kunnossa. Auto oli pitkiä aikoja panssarin ja pohjan varassa ilman että ohjaus olisi juurikaan totellut. Tie oli niin kapea ja urat niin syvät, että ainoa mahdollisuus oli ajaa vaan urissa, vaikka syviä olivatkin. Isoja irtokiviä piti väistellä ja olipa urassa yhdessä kohtaa halkojakin, mistä lienevät siihen tulleetkin. Me jatkettiin varovaista etenemistä ja yritettiin selvitä temppuilevan vaihteiston kanssa reittiä eteenpäin.

 

Nelospätkä oli pientä tietä ja jo ensimmäisellä ajokerralla melko huonossa kunnossa. Kuva: Rallikuvat.net 
Nelospätkä oli pientä tietä ja jo ensimmäisellä ajokerralla melko huonossa kunnossa. Kuva: Rallikuvat.net

 

Nelosen jälkeen oli huolto. Vaihteiden ongelma ei sielläkään selvinnyt, mutta paremmat renkaat saatiin kuitenkin alle. Aika monella oli huolia, mutta suurin osa karavaanista selvisi jatkoon. Tulosluettelo oli aika yllättävä ja uudet nuoret hurjat olivat siinä korkealla – hienoa!

Toinen lenkki koostui uudelleen ajetutuista ykkösestä, kolmosesta ja nelosesta. Ykkönen/viitonen oli siis Klapuri ja nyt paremmilla renkailla auto rauhoittui ja oli paljon mukavampi ajaa. Näin saatiin parannettua aikaakin reilusti, vaikka jäätiinkin edelleen todella paljon kärjelle. Seuraavaksi oli vuorossa se todella lyhyt kolmonen/kuutonen mistä ei kyllä oikein jäänyt mitään mieleen. Ja lopuksi sitten nelonen/seiska mistä taas jäi lähtemätön jälki mieleen. Nyt toisella ajokerralla tie oli todella, todella puhki. En muista olenko koskaan ennen kesäkelillä ajanut mitään vastaavaa. Auto putoili syviin uriin ja kuoppiin mistä taas noustiin rytisten eteenpäin, kiviä väisteltiin ja toivottiin että auto kestäisi edes meidän hissuttelun. Rytkytys oli niin rajua, että näkökin alkoi mennä tärinästä epäselväksi. Ei ollut kiva lopetus tälle kilpailulle!

 

Toisella ajokerralla 4/7 EK:lla kynnettiin jo välillä aika syvällä. Kuva: Rallikuvat.net
Toisella ajokerralla 4/7 EK:lla kynnettiin jo välillä aika syvällä. Kuva: Rallikuvat.net

 

Meidän sijoitus oli lopulta 9/11 kahden autokunnan joutuessa keskeyttämään autorikkoihin. Positiivista oli, että saatiin taas homma käyntiin ja erityisesti Kimmo mukaan kartturikaartiin. Yhteistyö meni mainiosti ja tienluku oli kuin olisi nuotista ajanut. Sama haaste oli kuitenkin kuin Ollinkin kanssa – kuskin pitää vaan opetella ajamaan niin kuin pyydetään!

Kilpailu oli oikein hyvin järjestetty ja mukava ja leppoisa kokemus, mutta reitti oli viety osin teille, jotka olivat varmaan alkupään lähtijöille oikeinkin makeita ajella, mutta eivät yksikertaisesti kestäneet koko kaartin rasitusta, eivätkä ainakaan toiseen kertaan. Nykyrenkaat ja nelivedot kuluttavat teitä rajusti!

Seuraavaksi auto pitää purkaa, tarkastaa ja korjata niin että päästään omaan kotikisaan Urjalaan mukaan syyskuun alussa taas ehjällä autolla. Sinne kaikki joukolla kannustamaan!

- Timo Saarinen

 

Hauskaa oli ja sora siirtyi! Kuva: Eero Auvinen/Sporttikuvat
Hauskaa oli ja sora siirtyi! Kuva: Eero Auvinen/Sporttikuvat
16
maalis

Saaristen seikkailut ja selitykset Korpilahtirallista

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

Historic Rally Trophyn ja samalla BMW-rallisarjan kaikki kolme osakilpailua tältä talvelta jouduttiin perumaan lumipulan takia. Korpilahden talviralli tuli kuitenkin avuksi ja säänhaltijoiden ja uskomattoman talkootyön avulla tarjosi talvikauden päätteeksi 7.3. molemmille sarjoille mahdollisuuden yhteen talviralliin. Ja kaikki järjestelyt tiedotusta myöten olivat aivan huippua. Todella ystävällinen asenne yhdessä hienojen teiden kanssa kruunasivat talvikauden.

Meidän edellinen kosketus ralliin oli syksyllä Rantarallissa, eli leikkiin lähdettiin täysin kylmiltään, niin kuin varmaan monet muutkin. Rantarallin jälkeen kuviteltiin, että auto on kunnossa. Mutta kun sitä huollettiin talleilla, niin paljastuikin paljon korjausta vaativia kohteita. Panssari kiinnikkeineen oli solmussa ja piti rakentaa uudestaan. Vaihteiston puslat olivat keskeltä halkipoikki ja myös vaihteensiirto piti uusia. Etuiskareiden yläpäät piti vaihtaa ja ohjaukseen piti vaihtaa osia. Lisäksi perävälitys vaihdettiin tiuhemmaksi ja lukko huollettiin ja muutettiin paremmaksi. Ja paljon muita parannuksia tehtiin, kun aikaa oli. Kaiken piti olla uutta kautta varten hyvässä kunnossa.

Ensimmäiselle pikataipaleelle lähtiessä selvisi, että kaikki ei ollutkaan ihan niin kunnossa kuin piti. Panssarin uudelleen rakennus oli mennyt pahasti pieleen ja auto meni huonon talven tekemissä röykyissä ison osan ajasta panssarin varassa kuin pulkka. Normaalista ajamisesta ei paljon ollut toiveita. Kaiken kukkuraksi uusittu vaihteensiirto aiheutti harmaita hiuksia. Vanha mekanismi oli kuin olisi puuroa kauhalla sekoitellut. Nyt vaihteet menivät täsmällisesti päälle ja välit olivat pienet. Mutta tätä ihmettä olisi pitänyt päästä testaamaan. Nyt muutos oli niin iso, ettei Timo kuskina siihen oikein sopeutunut. Ensin meni useaan kertaan kolmosen sijaan viitonen päälle ja julistus kuului, että moottori meni. Olli lopulta sai huutamalla viestin menemään isäukolle perille, että siellä on viitonen eikä kolmonen päällä, eikä moottorissa ole mitään vikaa. Kisan toisella puoliskolla asiaa yritettiin korjata sillä seurauksella, että nyt meni vähän väliä viitosen sijaan kolmonen silmään. Onneksi kone ei hajonnut näissä touhuissa ja päästiin perille. Muilta osin auto pelasi hienosti, kone veti paremmin kuin aiemmin ja uusi välitys tuntui tosi hyvältä. Kesäkautta odotellaankin innolla. Isoja remontteja ei tarvita, että autosta tulee oikein hyvä.

 

Tällaiset kelit oli tarjolla. Kuva: Merita Mäkinen 
Tällaiset kelit oli tarjolla. Kuva: Merita Mäkinen 

Tiet olivat upeita ja kelikin ihan kelvollinen ottaen huomioon tämän talven säät. Toki paikoin oli sora esillä, mutta tien pinta oli kova, eikä meilläkään numerolla 75 ollut isoja uria eikä pöperöä. Ainoa, erityisesti meille iso ongelma aiheutui, kun pienillä teillä oli niin rajuja röykkyjä, että panssarivaivan takia oli pakko vaan ajella itsensä iloksi ja yrittää pitää auto nipussa. Mutta mukana oli myös todella makeita vanhoja Jyskälän pätkiä, joita oli kiva päästä ajamaan. Isommat tiet myös menivät paremmin, kun pohjakosketukset eivät niin paljon häirinneet. Eihän meillä nyt rehellisesti sanottuna vauhtikaan mihinkään riittänyt sarjan hurjia vastaan, mutta olisihan se mukavampi ajella autolla, joka on asiallisessa kunnossa. Jatkossa sitten!

Nyt toivotaan, että kevät toisi hyvät ajokelit ja iloisen mielen!

- Timo ja Olli Saarinen

 

Talvesta kohti kesää uudella innolla! Kuva: Merita Mäkinen 
Talvesta kohti kesää uudella innolla! Kuva: Merita Mäkinen
3
marras

Rantarallin tuomiset – Timo ja Olli Saarinen BMW Rallisarjassa senioreiden kolmanneksi

Kuva: Pro Fotoklubi
Kuva: Pro Fotoklubi

 

BMW Rallisarjan viimeinen osakilpailu ajettiin lauantaina 12.10. Rantarallin yhteydessä Mynämäen ympäristössä. BMW sarjalaisia starttasi tällä kertaa peräti 15 paria tavoittelemaan päätösosakilpailun korotettuja pisteitä. Yleisessä luokassa tilanne oli jännittävä sekä voiton että muidenkin sijoitusten osalta. Lopulta mestariksi nousi Sami Laurila, joka on seitsemän vuoden ajan jahdannut titteliä. Onnittelut ansaitusta sarjan voitosta Pietarsaareen!

Urjalan kotirallin jälkeen meidän tallilla Bemari pestiin ja tankattiin tätä kilpailua varten. Suurin huoltotoimenpide oli pyyhkijän sulkien uusiminen sateisen sääennusteen takia. Eikä tullut mitään suurempia huoltotarpeita Rantarallistakaan. Toki isompi kausihuolto tehdään, että pysytään harrastuksessa myös rospuuttoajan yli.

 

Kuva: Toni Nieminen
Kuva: Toni Nieminen

 

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Vähäisen harjoittelun ja puutteellisen ajotuntuman takia matkaan lähdettiin varovaisesti. Mutta koko ajan pystyttiin pikku hiljaa kiristämään, verrokkeihin nähden kilpailun aikana lähes kaksi  sekuntia kilometrillä. Loppua kohden, ainakin paikoitellen, ajo tuntui sujuvan omasta mielestä jo ihan lupaavasti. Hitaat osuudet meni paremmin, mutta kun mentiin viitosella täyttä puiden välissä, niin on pakko myöntää että alkoi pelottaa, kaasujalka keveni ja jarrutukset tuli liian aikaisin. Mutta positiivinen kierre saatiin päälle. Olli onnistui tienluvussa aivan erinomaisesti ja se auttoi ajamista luonnollisesti tosi paljon. Muutenkin meillä oli autossa ja huollon kanssa tosi kiva päivä. Ja BMW Sarjassa on koko porukan kesken todella hieno fiilis, ja kaikki kannustavat ja auttavat toisiaan.

 

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Kuva: Simo Päivärinta
Kuva: Simo Päivärinta

 

Päivän päätteeksi voitiin todeta, että maaliin ajaminen on sarjassa hyvä tapa menestyä. Mekin noustiin lopulta senioreiden sarjapisteissä kolmannelle sijalle. Tuloksella ei sinällään ole kauheasti merkitystä, mutta jäihän siitä ja nousujohteisesta päätöskilpailusta hyvä maku muuten vähän vaisusti sujuneesta kaudesta. Nyt siis Bemarille kausihuolto ja Escortille vähän enemmänkin parannuksia alustaan ja jarruihin.

Kiitokset kaikille mukana olleille ja meitä kannustaneille! Erityiset kiitokset loistavalle huollolle, joka on kilpailuissa auttanut ja kannustanut muitakin esimerkillisesti! Ja sitten kaikki innolla uuteen kauteen!

- Timo ja Olli Saarinen

 

Kuva: Simo Päivärinta
Kuva: Simo Päivärinta

 

EK 5 InCar https://youtu.be/NG90D-YyYng

 

JENTin kooste meidän kilpailusta https://youtu.be/1yfPQIMLkrY

 

21
syys

Saariset Urjalan Historic rallissa

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Lauantaina 7.9. ajettiin Toijalan ympäristössä Urjalan Historic ralli ja sen yhteydessä myös BMW rallisarjan viides osakilpailu. Sarjasijoitukset olivat kaikki vielä auki, joten kärkikuljettajat saapuivat joukolla nauttimaan hienosta reitistä ja upeasti toimivista järjestelyistä. Erityistä kiitosta annettiin kompaktille reitille ja tiiviille aikataululle.

Meidän ralliharrastus on kesän ajan keskittynyt Escortin rakenteluun ja sillä ajettuihin kilpailuihin. Olli on toiminut kuskina ja isä-Timo nautiskellut vieruspaikalla. Bemarilla ei ole ajettu eikä harjoiteltu juuri lainkaan, kunnostettu sitä kyllä on mm. koko ohjaus on nyt uutta. Kun ajotuntumaa ei ollut, niin odotuksetkaan eivät olleet korkealla. Päivän aikana vielä satoi ja se teki tiet monin paikoin tosi liukkaiksi.

 

Kuva: Otto Aro
Kuva: Otto Aro

 

Ykkönen lähti Kurisjärjen radalta ja sukelsi Arolan metsäautoteille. Alku tuntui menevän ok, mutta ensimmäisessä metsäristeyksessä osuttiin hiukan kiveen ja ratti löi oikeaan käteen niin että siitä lähti osittain tunto. Ei se varsinaisesti ajoa haitannut, eikä autoon tullut mitään vaurioita, mutta ajo meni kopsauksen jälkeen aika varovaiseksi. Kakkonen tuntui menevän ainakin paikoitellen paremmin, vaan kello ei kertonut samaa. Jäätiin aika reippaasti kilpakumppaneista. Alku oli nopeaa ja kapeahkoa, loppuosa oli sitten isoa tietä ja koko ajan olisi voinut päästellä ihan täysillä, jos vaan olisi uskaltanut. Kolmonen, Lintumaan tie, oli myös isoa tietä ja sama kaava toistui. Jarrutukset tuli usein liian aikaisin eikä homma oikein toiminut niin kuin olisi toivonut. Tie oli kyllä aika mahtavan hieno. Seuraavaksi suunnattiin Toijalan Nesteelle tankille ja Kurisjärvelle tauolle Ohman Kallen huoltoon etsimään eväitä parempaan.

 

Kuva: Otto Aro
Kuva: Otto Aro

 

Nelosen alkupäästä oli meitäkin varoitettu. Sitä kuuluisaa oikea-vasen yhdistelmää odotettiin ja siihen varauduttiin. Varauduttiin vaan liikaa ja itse paikkaan sitten tultiin ihan mummoa-kirkkoon kyydillä. Muuten tämä erikoiskoe meni välillä ihan mukavasti. Viitonen oli alussa nopeaa ja liukasta. Se oli jännä pätkä, se tuntui vieraalta, vaikka todellisuudessa sen olisi pitänyt olla tuttu, erityisesti pätkän loppuosa, Vahteriston tie, mikä oli tullut ajettua erikoiskokeena 43 vuotta sitten. Vaan jos ei olisi nimeä tiennyt, niin ei olisi ikinä maisemia tunnistanut. Pellot kasvoivat nyt metsää ja metsät oli hakattu aukeiksi. Eikä tiestä mitään muuta muistanut kuin Vahteriston pihan läpi ajon. Ei auttanut ns. tuttu tiekään, vauhti ei yksinkertaisesti riittänyt kovaa meneville kilpakumppaneille. Mutta hieno tie tämä oli ajaa. Kuutonen oli sitten erittäin nopea. Bemareiden nopeimman keskinopeus oli 128 km/h! Tie oli savipintainen maantie, joka oli sateen takia liukas kuin jäällä olisi ajanut. Ajeltiin kieli keskellä suuta läpi ja päästiin ehjällä autolla maaliin.

Kisan jälkeen katseltiin in-car videoita. Ajo sinällään oli ainakin omasta mielestä paikoitellen ihan ok, mutta monet pienet asiat veivät aikaa aika paljon. Ja suoritustaso vaihteli saman erikoiskokeen sisälläkin liikaa. Perusvauhtia pitää nostaa ja jarrutusten ajoitukset saada kohdilleen niin mutkaan päästään oikea-aikaisesti ja riittävän vauhdikkaasti. Nämä asiat ei korjaannu muulla kuin ajamalla paljon kilometrejä ja hankkimalla kunnon tuntuma ja luotto autoon ja renkaisiin. Haasteet tulevat isoilla teillä ja niiden harjoittelu on itsessään iso haaste. Ainoa mahdollisuus on oikeastaan ajaa kilpailuja enemmän.

Isot kiitokset kaikille järjestelyihin osallistuneille kauden parhaasta kilpailusta ja ystävällisestä asenteesta! Meillä ainakin oli oikein mukavaa!

Videokooste:

Kuvaus ja editointi: JENT, jent.fi

- Timo ja Olli Saarinen