Blogi

21
syys

Saariset Urjalan Historic rallissa

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Lauantaina 7.9. ajettiin Toijalan ympäristössä Urjalan Historic ralli ja sen yhteydessä myös BMW rallisarjan viides osakilpailu. Sarjasijoitukset olivat kaikki vielä auki, joten kärkikuljettajat saapuivat joukolla nauttimaan hienosta reitistä ja upeasti toimivista järjestelyistä. Erityistä kiitosta annettiin kompaktille reitille ja tiiviille aikataululle.

Meidän ralliharrastus on kesän ajan keskittynyt Escortin rakenteluun ja sillä ajettuihin kilpailuihin. Olli on toiminut kuskina ja isä-Timo nautiskellut vieruspaikalla. Bemarilla ei ole ajettu eikä harjoiteltu juuri lainkaan, kunnostettu sitä kyllä on mm. koko ohjaus on nyt uutta. Kun ajotuntumaa ei ollut, niin odotuksetkaan eivät olleet korkealla. Päivän aikana vielä satoi ja se teki tiet monin paikoin tosi liukkaiksi.

 

Kuva: Otto Aro
Kuva: Otto Aro

 

Ykkönen lähti Kurisjärjen radalta ja sukelsi Arolan metsäautoteille. Alku tuntui menevän ok, mutta ensimmäisessä metsäristeyksessä osuttiin hiukan kiveen ja ratti löi oikeaan käteen niin että siitä lähti osittain tunto. Ei se varsinaisesti ajoa haitannut, eikä autoon tullut mitään vaurioita, mutta ajo meni kopsauksen jälkeen aika varovaiseksi. Kakkonen tuntui menevän ainakin paikoitellen paremmin, vaan kello ei kertonut samaa. Jäätiin aika reippaasti kilpakumppaneista. Alku oli nopeaa ja kapeahkoa, loppuosa oli sitten isoa tietä ja koko ajan olisi voinut päästellä ihan täysillä, jos vaan olisi uskaltanut. Kolmonen, Lintumaan tie, oli myös isoa tietä ja sama kaava toistui. Jarrutukset tuli usein liian aikaisin eikä homma oikein toiminut niin kuin olisi toivonut. Tie oli kyllä aika mahtavan hieno. Seuraavaksi suunnattiin Toijalan Nesteelle tankille ja Kurisjärvelle tauolle Ohman Kallen huoltoon etsimään eväitä parempaan.

 

Kuva: Otto Aro
Kuva: Otto Aro

 

Nelosen alkupäästä oli meitäkin varoitettu. Sitä kuuluisaa oikea-vasen yhdistelmää odotettiin ja siihen varauduttiin. Varauduttiin vaan liikaa ja itse paikkaan sitten tultiin ihan mummoa-kirkkoon kyydillä. Muuten tämä erikoiskoe meni välillä ihan mukavasti. Viitonen oli alussa nopeaa ja liukasta. Se oli jännä pätkä, se tuntui vieraalta, vaikka todellisuudessa sen olisi pitänyt olla tuttu, erityisesti pätkän loppuosa, Vahteriston tie, mikä oli tullut ajettua erikoiskokeena 43 vuotta sitten. Vaan jos ei olisi nimeä tiennyt, niin ei olisi ikinä maisemia tunnistanut. Pellot kasvoivat nyt metsää ja metsät oli hakattu aukeiksi. Eikä tiestä mitään muuta muistanut kuin Vahteriston pihan läpi ajon. Ei auttanut ns. tuttu tiekään, vauhti ei yksinkertaisesti riittänyt kovaa meneville kilpakumppaneille. Mutta hieno tie tämä oli ajaa. Kuutonen oli sitten erittäin nopea. Bemareiden nopeimman keskinopeus oli 128 km/h! Tie oli savipintainen maantie, joka oli sateen takia liukas kuin jäällä olisi ajanut. Ajeltiin kieli keskellä suuta läpi ja päästiin ehjällä autolla maaliin.

Kisan jälkeen katseltiin in-car videoita. Ajo sinällään oli ainakin omasta mielestä paikoitellen ihan ok, mutta monet pienet asiat veivät aikaa aika paljon. Ja suoritustaso vaihteli saman erikoiskokeen sisälläkin liikaa. Perusvauhtia pitää nostaa ja jarrutusten ajoitukset saada kohdilleen niin mutkaan päästään oikea-aikaisesti ja riittävän vauhdikkaasti. Nämä asiat ei korjaannu muulla kuin ajamalla paljon kilometrejä ja hankkimalla kunnon tuntuma ja luotto autoon ja renkaisiin. Haasteet tulevat isoilla teillä ja niiden harjoittelu on itsessään iso haaste. Ainoa mahdollisuus on oikeastaan ajaa kilpailuja enemmän.

Isot kiitokset kaikille järjestelyihin osallistuneille kauden parhaasta kilpailusta ja ystävällisestä asenteesta! Meillä ainakin oli oikein mukavaa!

Videokooste:

Kuvaus ja editointi: JENT, jent.fi

- Timo ja Olli Saarinen
27
elo

Saariset työntäen palkinnoille Lahdessa

Lopussa hymy irtoaa! Kuva: Timo Saarinen
Lopussa hymy irtoaa! Kuva: Timo Saarinen

 

Lauantaina 10.8. ajettiin Lahdessa EM Historicien yhteydessä myös kansallinen AD Varaosaexpert -ralli. Historicien EM osakilpailu oli kaksipäiväinen ja toisena päivänä käytettiin kansallisessa rallissa samoja erikoiskokeita, jotka ajettiin kahteen kertaan. Järjestelyt olivat huippuluokkaa ja ilma upean kesäinen ja lämmin.

Olli ajoi Escortilla niin kuin Autoglym rallissakin kuukautta aiemmin ja isä-Timo istui kartturin penkille. Autosta oli korjattu kaikki edellisen kilpailun aikana tulleet viat. Lisäksi vaihdettiin pakosarja ja Kuparisen Olli ja Lopin Sami sääteli autoa vielä viimeisenä iltana Sakalan Tommin penkissä. Moottoriin löytyi muutosten ja säätöjen kautta kaikki kateissa olleet hevoset takaisin ja vähän lisääkin ja moottori tuntuikin toimivan hienosti.

Katsastus oli Lahden satamassa, mihin toivottiin päästävän illalla takaisin juhlimaan maaliin pääsyä. Ensimmäinen matkataival oli pitkä. Avauserikoiskoe meni totutellessa kovempaan kulkuun ja hienosti toimiviin vaihteisiin, mutta hyvin Ollin ajo sujui. Pätkä oli melkoisen nopea, kuitenkin ihan ehta rallitie. Toisella pikataipaleella oli sitten odottamassa melkoinen suma. Kanssakilpailijoille oli sattunut ulosajoja ja näiden seurauksena aika pitkään odoteltiin AT:lla, kunnes lopulta järjestäjät päättivät keskeyttää koko erikoiskokeen ja letka ohjattiin vaihtoehtoiselle reitille. Se vei melkoisen lenkin kautta meidät kolmannelle erikoiskokeelle odottamaan, että koko revohka pääsi pikku hiljaa jatkamaan kilpailua. Puoli päivää kului hämäläisiä maisemia ihaillessa, mutta sitten kisa pääsi taas meidänkin osalta toden teolla käyntiin. Nyt kypäräpuhelimet alkoivat temppuilemaan ja ajettiin kolmas erikoiskoe käsimerkkien avulla. Kun ei isä päässyt varoittelemaan Ollia, niin ajokin alkoi sujua ripeään tahtiin, hienosti vedetty tämä pätkä!

 

Aika nopeita teitä oli tarjolla. Kuva: FotoKlubi.net 
Aika nopeita teitä oli tarjolla. Kuva: FotoKlubi.net

 

Oli matkassa toki tiukempiakin mutkia. Kuva: FotoKlubi.net
Oli matkassa toki tiukempiakin mutkia. Kuva: FotoKlubi.net

 

Kolmosella muiden ongelmien lisäksi autoon tuli seuraksi ikävä bensan haju, joten onneksi huolto oli ohjelmassa seuraavana. Huoltoon suunnattiin Lammille. Siellä jo odottivatkin mahtavat huoltomiehemme eli Makkoset, isä Rauno ja poika Martin, jotka esimerkiksi päivän aikana pätkien jälkeen olivat paikalla nestetankkausta antamassa – tätä tarvittiin, autossa oli todella kuuma. Varsinaisessa huollossa bensanhajuun onneksi löytyi syy – irti lähtenyt tankin huohotinputki, mikä saatiin korjattua. Ihmetystä aiheutti lisäksi, kun jäähdytysnestettä piti lisätä tässä vaiheessa. Mitään vikaa ei kuitenkaan löydetty. Lopuksi vähän evästä ja juomista poskeen ja kiertämään samat pätkät uudestaan, nyt myös se meiltä väliin jäänyt kakkonen.

Nelonen, eli sama kuin ykkönen tuntui nyt menevän ihan toisella tahdilla kuin ensi yrittämällä. Mutta tie oli monin paikoin pettänyt ja isoilla kuopilla. Lisäksi jouduttiin kiertelemään nyrkin kokoisia irtokiviä eikä aika sitten parantunutkaan. Ajo tuntui nyt toimivan joka tapauksessa aika kivasti. Niin, vaikka kypäräpuhelimetkin saatiin taas toimimaan kanssakilpailijan ystävällisellä avustuksella!

Ja sitten lopulta päästiin sille väliin jääneelle pikataipaleelle, minkä oli määrä olla tosi hankala sisältäen valmiiksi parikin huomiota ja lisämääräyksellä ulosajopaikassa vielä yhden lisää. Tie oli hieno ja huomiot todella tarpeellisia, sillä paikat olivat nypyiltä äkisti kääntyviä ylläreitä. Ihan mukavasti Escort lauleskeli ja totteli kuljettajan komentoja. Oli tosi kiva ajaa toimivalla autolla ja mukava oli olla kyydissäkin.

 

Pieni väläys meidän etenemisestä:

Kuvaus ja editointi: Trotanen

 

Viimeinen pikataival sisälsi taas yllätyksen. Ei ehditty ajaa kuin sata metriä, niin edessä oli lähes läpinäkymätön pölypilvi. Olli teki viisaan päätöksen ajaa auto ehjänä maaliin ja ottaa rauhallisesti. Ja se kannatti, viimeisen pikataipaleen maali nähtiin.

Edessä oli enää 82 kilometrin matkaosuus Lahteen ja sinne kovin kaivattuun sataman seremonialliseen maaliin. Matkalla mietittiin, että onpa kiva, kun kerrankin auto on ehjänä kotiin palatessa. Mutta rallissa ei koskaan pitäisi iloita ennenaikaisesti. Kun tulimme Lahteen niin autosta lähti aivan hurjat savupilvet ilmoille. Pahoittelut kanssakilpailijoille, jotka kaikkosivatkin lähistöltä tehokkaasti. Röpöttäen päätettiin mennä niin pitkälle kuin auto kulkee ja kone köhien päästiin kuin päästiinkin maali AT:lle. Siitä kun lähdettiin niin kymmenen metrin jälkeen oli sitten auton käyttötunnit täynnä ja se pysähtyi lopullisesti. Eipä siinä mitään, autoa työntämään, eihän jäljellä ollut enää kuin pari sataa metriä sataman kiertoa maalilipulle. Ja sinne mentiin todella runsaan yleisön antaessa meille taustatukea. Hieno oli tunne, kun saatiin pokattua kaiken vaivan palkaksi luokan 2. sijasta pytyt kainaloon.

Edellisessä kilpailussa maaliin pääsy jäi harmittavan lähelle, ja nyt päästiin sitten juuri ja juuri perille. Ehkä ensi kerralla kaikki pelaa ihan loppuun asti! Kiva oli viikonloppu, kiitokset kaikille, jotka ovat meitä autelleet!

 

Kohti seuraavia seikkailuja! Kuva: KuuzelaPhotos
Kohti seuraavia seikkailuja! Kuva: KuuzelaPhotos

Videokooste:

Kuvaus ja editointi: JENT, jent.fi

- Olli ja Timo Saarinen
29
heinä

Ei ihan, mutta melkein – toimi Saarisen Ollin Escort Autoglymrallissa

Kuva: Jesse Eteläniemi 
Kuva: Jesse Eteläniemi

 

Autoglymralli ajettiin lauantaina 13.7. Nokian ympäristössä. Olli lähti pitkän tauon jälkeen antamaan Timolle vähän kyytiä Escortilla. Auto on käynyt läpi melkoisen uudistuksen. Moottori on käytännössä uusittu Aaltosen Taiston pajalla Rally Racen osilla, vaihdelaatikon on huoltanut Koiviston Joonas, jarrut on uusittu ja paljon, paljon muuta. Moottoria on säädetty penkissä useaan kertaan. Innanmaat, KP Koivisto, Lopin Sami ja Kuparisen Olli ovat kaikki tehneet hyvää työtä, että säädöt on saatu kohdilleen. Testeissä auto on toiminut hienosti ja nyt lähdettiin optimistisin mielin kokeilemaan Escortia tositoimissa.

Tarjolla oli hienoja hämäläisiä ralliteitä, hyvää rallisäätä ja mukavaa yhdessäoloa. Järjestelyt oli muuten hoidettu asiallisesti, mutta aikataulujen ennakkosuunnittelu lisäluokille oli mennyt jokseenkin pieleen. Koko ajan lisämääräyksillä asioita korjailtiin, mutta homma ei silti oikein toiminut. Mikä tärkeintä tiet olivat todellakin upeita ja mielenkiintoisia sisältäen vanhoja Jyskälän pätkiä ja kokonaisuudessaan kisasta jäi lopulta ihan hyvä maku.

 

Escort tositoimissa. Kuva: Jesse Eteläniemi 
Escort tositoimissa. Kuva: Jesse Eteläniemi

 

Escort oli etukäteen luokassaan täysin altavastaaja, mutta yrittämään lähdettiin silti ihan toisissaan. Lähdössä kaikki oli hyvin ja auto kävi hienosti. Mutta jo ykköselle mennessä moottori alkoi käydä huonosti, röpötti, sammuili, eikä vetänyt kunnolla. Kytkin kiukutteli eikä vaihteet menneet kunnolla päälle, erityisesti nelonen meni päälle oikeastaan vain vahingossa. Aikamoinen pettymys kaiken uurastuksen ja odotusten jälkeen! Auton päivän kunto rajoitti menoa koko kilpailun ajan, vaikka sinällään ajo sujui paikoitellen ihan kivasti.

 

Vauhtia yritettiin pitää sen minkä auto antoi myöten. Kuva: Jesse Eteläniemi 
Vauhtia yritettiin pitää sen minkä auto antoi myöten. Kuva: Jesse Eteläniemi

 

Viisi pikataivalta ehdittiin mennä tällä sävelellä upeita teitä ihastellen. Ja kas kummaa, neljännen jälkeen huomattiin, että ollaan luokkajohdossa – kaikki muut meidän luokasta oli keskeyttäneet teknisiin ongelmiin tai ulosajoihin. Enää kaksi pikataivalta ja maali häämöttäisi. Vaan ei kuitenkaan! Matkataipaleella kytkimestä kuului napsahdus ja se lakkasi lopullisesti toimimasta. Pääsimme vaivoin ilman kytkintä huoltoon, missä Savolaisen Timo teki kytkimelle pikakorjauksen, mutta ei sekään auttanut. Valitettavasti edessä oli karvas keskeytys. Lopulta viimeinen erikoiskoe peruttiin, joten meiltä jäi ajamatta vain yksi EK – niin harmittavan lähelle maalia päästiin!

Talleilla selvitettiin ongelmien syyt. Ja pienistä ja halvoista vioista oli kyse. Käyntihäiriöiden syy oli vioittunut virranjakajan pyörijä. Kytkin ja vaihdeongelmien syy oli joskus aiemmin murtunut kytkinvaijerin läpivientiputki rintapellissä. Se oli mennyt väärään kulmaan ja vaijeri on pitkään kalvanut syvän uran putken reunaan. Lopulta vaijeri jumittui tähän uraan ja kytkin lakkasi toimimasta.

 

Rikkoutunut virranjakajan pyörijä.
Rikkoutunut virranjakajan pyörijä.

 

Ongelmia aiheuttanut kytkinvaijerin läpivienti.
Ongelmia aiheuttanut kytkinvaijerin läpivienti.

 

Nyt viat on korjattu ja auto toimii moitteettomasti ja on valmis seuraavaan koitokseen Lahteen elokuun alussa. Sellaista se motorsport tuntuu olevan, mutta ihan kivaa kaikesta huolimatta!

- Olli ja Timo Saarinen

 

EK 1/4 eli meidän lisäluokkalaisten ensimmäinen pikataival auton sisältä nähtynä:

 

18
kesä

Saariset Kaasujalkarallissa – keskeytys tekniseen vikaan

Kuva: Pro Fotoklubi, fotoklubi.net
Kuva: Pro Fotoklubi, fotoklubi.net

 

BMW-rallisarja jatkui 8.6. Raision UA:n järjestämässä Kaasujalkarallissa Oripäässä. Ilma oli lämmin, olosuhteet hienot ja tiet loistokunnossa. Autokin oli saatu taas hyvään iskuun. Odotukset olivat varovaisen positiiviset.

Ensimmäinen erikoiskoe oli lyhyt ja tosi nopeaa tietä. Vaikka homma oli meillä pahasti hukassa niin ei tällä pätkällä hirveästi ehtinyt hävitä. Sarja siirtyi Kumhon renkaisiin ja niitäkin hiukan arasteltiin, mutta lopulta ihan turhaan, hyvin ne toimivat. Toinen pikataival oli myös melko nopeaa tietä ja edelleen tuntui, ettei ajorytmistä päässyt millään kiinni. Jarrutukset tuli aivan liian aikaisin ja perusvauhti oli melkoisen vaatimatonta. Näiden kahden pätkän jälkeen oli lyhyt huolto ja se olikin tarpeeseen, kun ratin pultit olivat löysällä. Näiden lisäksi ihmeteltiin ohjauksesta tulevaa kolausta, joka ilmeni, kun ratin keskitti. Aikaa ei ollut paljoa, joten kiristeltiin pultit ja päätettiin jatkaa matkaa.

 

Kuva: Simo Päivärinta
Kuva: Simo Päivärinta

 

Matka jatkui kolmoselle, joka oli edelleen nopeaa tietä. Nyt saatiin jo hiukan paremmin rytmistä kiinni ja tuntui että ehkä tämä vielä tästä iloksi muuttuu. Mutta aika se vaan oli edelleen huono. Ajo oli liian varovaista. Nelospätkä oli sekin pääosin nopeaa tietä, mutta huomattavasti aiempia pidempi. Ja niin kuin usein ennenkin pitkillä erikoiskokeilla, loppupuolella ajo alkoi sujua taas paremmin. Tosin yksi takapiikki meni pommiin, kun ei oikein päästy suunnista selville. Mutta muuten tämä EK tuli ihan suht puhtaasti. Lopussa vaan ohjaus alkoi pitää enemmän ääntä ja puolimatkan huoltoon tultaessa oli jo selvää, että homma jää kesken. Ohjausvaihteessa tuli ruiskuamalla nesteet ulos eikä meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää keskeytysilmoitus.

Sellainen seikkailu tällä kertaa. Vaikka kisa jäikin kesken niin päivässä oli kivan yhdessäolon lisäksi muutakin positiivista. Lukuun ottamatta ohjausta, auto pelasi hienosti, jarruja myöten. Ajokin oli nousujohteista. Verrokkeihin nähden parannettiin päivän aikana noin sekunnilla kilometrillä, ja ajo tuntui koko ajan paremmalta. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin eikä ole muuta suuntaa kuin eteen- ja ylöspäin!

- Timo ja Olli Saarinen
19
touko

Kisamatkalla Tsekissä – Rallye Vltava 2019

 

Reissumme alkoi pääsiäissunnuntaina, kun porukkamme lähti kotikonnuiltamme liikenteeseen ja ensi töiksemme pöristelimme kohti Vuosaaren satamaa. Siellä tovin odoteltuamme pääsimme laivaan ja Finski meitä kuljetteli puoltoista vuorokautta kohti Saksan maita. Saavuimme maanantaina illalla kymmenen jälkeen satamaan, josta alkoi reilun 900km matka kohti Tsekeissä sijaitsevaa majapaikkaamme. Yö kului ja aamun sarastaessa olimme päässeet jo Saksan ja Tsekin rajalle, sieltä tarrat tuulilasiin ja matka jatkui. Päivän aikana ohitimme Prahan, selviydyimme Klatoviin josta noukimme nuottiauton matkaamme. Poikkesimme paikalliseen race-kauppaan kyselemään olisiko sliksejä kilpurin alle, renkaissa kun oli käynyt jonkin sortin nuottivirhe ja mukana oli sattuneesta syystä sadekelin tilsat. Kovin ihmettelivät missä autossa käytetään 13”renkaita, eikä niitä mukaan saatu. Matka jatkui ja pöristelimme majapaikkaa kohden, jossa olikin aivan mahtavaa heittää hetkeksi huilimaan. Tiistaina illalla kävimme hoitelemassa paperikatsastuksen, jossa tunti olevansa aivan vieraalla maalla kun ei paikallisesta kielestä ymmärtänyt hölkäsen pöläystä.

 

 

Keskiviikkoaamun sarastaessa oli aika lähteä nuotteja raapustelemaan.. helppo homma kun ensin vaan löytää pätkille. Paikallinen tiekirja heitti vähän haastetta hommaan ja kartta, siis mikä kartta?? Ei helpottanut oikein asiaa.. mutta onneksi muutaman eikun jälkeen homma luonasi. Helppoa kuin heinänteko, seuraa päätietä.. ainoa että kaikki 4 jotka lähtee samasta kohtaa on ihan samankokoista tietä ja todellakin yleensä se on päätie joka tekee 90 asteen mutkan.. eikä juuri ollut noita tieviittoja helpottamassa asiaa. Tulipa todettua että ikinä omalla maalla ei ole tarvinnut näin paljoa nuotittaessakaan ihmetellä että mistä oikein pitäisi mennä. Paikalliset tiet olivat mielenkiintoisia, joko ajettiin kylien läpi tai sitten kohtuu haipakkaa pitkin peltojen väliä. Tiet oli 99% asfalttia (tai vastaavaa) ja sitten loput soraa ja betonilaattatietä keskellä peltoja. Ja jos jotain oli paljon niin shikaaneita, paalin kiertoja oli yltä kyllin.. Ekan päivän saldona oli kaikki EK:t ajettuna kahteen kertaan ja torstaille jätettiin koko reitin läpi ajo. Illalla kasin jälkeen saavuttiin takaisin majapaikkaan ja siellä kuulimme huoltotiimimme viettäneen hikisen päivän taikoessa Foortiin jarruja.

 

 

Torstaina aamulla painelimme ajamaan reittiä läpi. Koko reitille pituutta kertyi 557,10km josta EK:ta 159,06km. Ekalla lenkillä 3 EK:ta jotka ajettiin 2 kertaan ja toisen päivän lenkillä 4 EK:ta kanssa ajettiin kahteen kertaan. Jahka olimme saaneet kaikki prinsiipit paperille kilautimme huollolle ja painelimme palauttamaan nuottiauton Klatoviin ja samalla kävimme tutustumassa toiseenkin Race-kauppaan mutta sieltäkään ei helpotusta rengasongelmaan löytynyt.. Illalla olikin sitten vuorossa katsastus. Jonotellessamme huollosta tuli iloinen puhelu, paikalle saapuneessa rengasrekassa oli kuin olikin sopivan kokoisia välikelin renkaita, jippii!! Eikun renkaat vanteille ja leimattavaksi. Katsastuksesta saimmekin sitten nauttia olan takaa, ensin jonoteltiin seurantalaitteita, sitten asennettiin, sitten todettiin ettei antenni toimi ja taas asennettiin. Aika hienot järjestelmät.. laitteesta näki reitillä, jos joku oli stopissa EK:lla, paljonko on kohteeseen matkaa ja onko hätä. Ja jos olisi kattokerhoon päässyt heilahtaan niin laite olisi lähettänyt automaattisen hälytyksen. Järjestelmän oltua kunnossa päästiin vihdoin asiaan, vaakalle ja auton läpikäynti ja ulos. Tähän projektiin ei menny kun parisen tuntia. Sitten jonoteltiin ulkona renkaiden merkkausta. Sitten olikin hyvä lähtee majapaikalle odotteleen huomista.

 

 

 

Perjantaina iltapäivällä köröteltiin kirjaimellisesti Klatoviin isolle kirkolle lähtöä odotteleen. Sieltä lavalta alas ja kohti ekaa pätkää. Eka pätkä olikin mielenkiintoinen. Lenkki joka ajettiin kolme kertaa ympäri ja sitten ulos ja parasta kaikesta että lenkillä pörräsi useampi kilpuri samaan aikaan. Lähtöviivalla katselet kun ohi vilahtaa kilpuri toisensa jälkeen ja sitten lähettäjä vilauttaa kylttiä 5sek. Ja sitten sinne vaan muiden sekaan. Ekan pätkän jälkeen pikahuoltoon ja sitten pöristeleen seuraavat 2 EK:ta ja huoltoon. Meillä huolto kulki reitillä mukana ja olikin hienosti jokaisen pätkän välissä missä oli mahdollista aikataulun puitteissa suorittamassa välihuoltoja. 3 Ek:n jälkeen olikin taas huoltotauon paikka. Siellä tankkausta ja pikkusta Foortin hoitoo. Sitten EK:t uudelleen. Taivaan ruvetessa kerään pilviä ruvettiin jo harkitsemaan saderenkaiden allelaittoa.. mutta päätettiin vetää vielä yleisöpyöritys näillä ja katsoa sen jälkeen uudestaan tilannetta. Sitten taas viivalle, kilpurit viuhuu ohi ja lätkä ylös ja menoksi. Kaikki meni aivan loistavasta kunnes saavutaan viimeisen kierroksen vikan pitkän suoran päähän missä kuuluu jäätävä kiljaisu autosta ja ei vaihdetta päälle millään. Kiroamisen ja ihmettelyn aikana Pasi sai pikkuvaihteen survottua päälle ja päästiin loppu puoltoista kilometriä nilkuttaan maaliin. Keskeytys häämötti, mutta aikakortti käteen ja AT:lta ulos.. ja mitä, vaihteet toimii taas niin kuin pitää. Tässä vaiheessa voi todeta ettei onneksi tullut vielä keskeytysilmoitusta tehtyä ja eikun taas eteenpäin. Toiseksi viimeinen erikoiskoe ajettiin jo kohden pimeissä ja märissä olosuhteissa ja jännityksellä odoteltiin viimeisen EK:n betonilaattaosuuksia.. mahtaa olla pimeetä ja liukasta. Mutta kansallisissa luokissa oli sattunut sen verran että 6 EK menikin siirtymäksi. Siitä sitten yöhuoltoon ja jättään foorti huokaseen yöksi.

 

 

Lauantaina aamulla liikenteeseen. 4 Ek:ta edessä ennen huoltotaukoa. Päivän ensimmäinen ek alkoikin mielenkiintoisesti soraosuudella, slikseillä aikas liukasta touhua. Alussa oli n.1km lenkki jonka jälkeen pöllähdettiin lähtöviivan vierestä taas samaa tietä kun heti alkuun.. mielenkiintoisia ratkaisuja. Huoltotiimimme päivysti taas hienosti reitin varrella eikä suurempia probleemoita tullut. Tauolle ja pikkuhuoltoa ja homma jatkuu ja samat pätkät uudestaan. Tällä kertaa ekan EK:n sorapyöritystä ei ajettukaan, onneksi.. tuntuivat nuo soraosuudet menneen sen verran huonoon kuntoon jo yhden ajokerran jälkeen, että oli todella hyvä ratkaisu. Muuten toisella lenkillä taaskaan suurempia huolia ja viimeisen EK:n jälkeen huollon vikat kurkkaukset nokkapellin alle ja Samin toteamus: ”ihme papupata jos tän oikeesti on kestäny”. Siitä sitten pöristeltiin kohti Klatovin isoa kirkkoa ja maalilavan kautta alas. Sitten auto Parc Fermeen ja ukot pesulle ja kohti palkintogaalaa.

 

 

 

Palkintogaalassa oli isommankin urheilujuhlan tuntua, suomalaisia kun oli kilpailussa mukana hienosti 16 autokuntaa, Suomi oli siis hienosti paikalla esillä. Tästäkin saatiin kuitenkin pieni jännitysnäytelmä aikaan, tai oikeastaan lähestulkoon komedia. Luokkapalkintoja alettiin jakamaan luokasta 1, seuraavana meidän luokka, valmistauduttiin jo nousemaan: nimet vilahti taululla ja hypättiin luokkaan 3 jne, siis mitä tapahtui?? Seurasimme palkintojen jakoa ihmeissämme, minä tarkistin jo tuloksia, oliko tullut hylky josta ei oltu ilmoitettu vai mitä?? Palkintojenjaon ollessa ihan lopussa totesin että nyt menen asiaa selvittelemään, näin kauas on tultu ja palkinnot olisi kiva muistoksi mukaan saada. Bongasin kilpailunjohtajan ja ”pikkuisella” kielimuurilla sain asiani perille, hän pahoitteli kovin ja kertoi meidän palkintojen olleen jakohetkellä hukassa, Yllätys. Nyt ne olisi löytynyt ja hän hoitaisi että meidän palkinto jaettaisiin heti kun lavalla menossa ollut toimitsijan muistaminen olisi ohi. Ja niinhän siinä sitten kävi, lopulta pystit kourassa ja monen monta kokemusta viisaampana ja ennen kaikkea elekieltä oppineena käyttämään ja paljon. Tuolla maassa kun ei aivan kauheasti englantia kumarreta.

 

 

Sunnuntaiaamuna olikin sitten aika pistää kamat kasaan ja aloittaa vajaan 2000km kotimatka, menomatkalla päätettiin porukalla että tällä laivalla ei takasin tulla ja Saksan puolella kun on tuo kuorma-autoilla ajaminen pyhäpäivisin kielletty niin matka olisi hidastunut entisestään. Eli siis suuntana Via baltica. Puola-Liettua-Latvia-Viro ja laivalla yli. Koti ja sänky kutsui maanantain ja tiistain välisenä yönä n klo 2.00.

Reissu oli kokonaisuutena todella hieno ja mahtava kokemus ja ennen kaikkea erilainen kuin mikään aikaisempi rallireissu. Huolto toimi moitteettomasti, iso kiitos tästä ”jouko ja jaakko” eli Jouni ja Sami!!! Matkalla nähtiin ainakin miljoona kirkkoa ja jännitettiin aina yhtä paljon ruuan saapumista, ikinä kun ei tiennyt varmaksi mitä olikaan tilannut =0) Hengissä selvittiin ja hauskaa oli. Ensi vuonna uusiksi, ehkä,ehkä??

- Taru ja Pasi Koskinen