Blogi

16
maalis

Saaristen seikkailut ja selitykset Korpilahtirallista

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

Historic Rally Trophyn ja samalla BMW-rallisarjan kaikki kolme osakilpailua tältä talvelta jouduttiin perumaan lumipulan takia. Korpilahden talviralli tuli kuitenkin avuksi ja säänhaltijoiden ja uskomattoman talkootyön avulla tarjosi talvikauden päätteeksi 7.3. molemmille sarjoille mahdollisuuden yhteen talviralliin. Ja kaikki järjestelyt tiedotusta myöten olivat aivan huippua. Todella ystävällinen asenne yhdessä hienojen teiden kanssa kruunasivat talvikauden.

Meidän edellinen kosketus ralliin oli syksyllä Rantarallissa, eli leikkiin lähdettiin täysin kylmiltään, niin kuin varmaan monet muutkin. Rantarallin jälkeen kuviteltiin, että auto on kunnossa. Mutta kun sitä huollettiin talleilla, niin paljastuikin paljon korjausta vaativia kohteita. Panssari kiinnikkeineen oli solmussa ja piti rakentaa uudestaan. Vaihteiston puslat olivat keskeltä halkipoikki ja myös vaihteensiirto piti uusia. Etuiskareiden yläpäät piti vaihtaa ja ohjaukseen piti vaihtaa osia. Lisäksi perävälitys vaihdettiin tiuhemmaksi ja lukko huollettiin ja muutettiin paremmaksi. Ja paljon muita parannuksia tehtiin, kun aikaa oli. Kaiken piti olla uutta kautta varten hyvässä kunnossa.

Ensimmäiselle pikataipaleelle lähtiessä selvisi, että kaikki ei ollutkaan ihan niin kunnossa kuin piti. Panssarin uudelleen rakennus oli mennyt pahasti pieleen ja auto meni huonon talven tekemissä röykyissä ison osan ajasta panssarin varassa kuin pulkka. Normaalista ajamisesta ei paljon ollut toiveita. Kaiken kukkuraksi uusittu vaihteensiirto aiheutti harmaita hiuksia. Vanha mekanismi oli kuin olisi puuroa kauhalla sekoitellut. Nyt vaihteet menivät täsmällisesti päälle ja välit olivat pienet. Mutta tätä ihmettä olisi pitänyt päästä testaamaan. Nyt muutos oli niin iso, ettei Timo kuskina siihen oikein sopeutunut. Ensin meni useaan kertaan kolmosen sijaan viitonen päälle ja julistus kuului, että moottori meni. Olli lopulta sai huutamalla viestin menemään isäukolle perille, että siellä on viitonen eikä kolmonen päällä, eikä moottorissa ole mitään vikaa. Kisan toisella puoliskolla asiaa yritettiin korjata sillä seurauksella, että nyt meni vähän väliä viitosen sijaan kolmonen silmään. Onneksi kone ei hajonnut näissä touhuissa ja päästiin perille. Muilta osin auto pelasi hienosti, kone veti paremmin kuin aiemmin ja uusi välitys tuntui tosi hyvältä. Kesäkautta odotellaankin innolla. Isoja remontteja ei tarvita, että autosta tulee oikein hyvä.

 

Tällaiset kelit oli tarjolla. Kuva: Merita Mäkinen 
Tällaiset kelit oli tarjolla. Kuva: Merita Mäkinen 

Tiet olivat upeita ja kelikin ihan kelvollinen ottaen huomioon tämän talven säät. Toki paikoin oli sora esillä, mutta tien pinta oli kova, eikä meilläkään numerolla 75 ollut isoja uria eikä pöperöä. Ainoa, erityisesti meille iso ongelma aiheutui, kun pienillä teillä oli niin rajuja röykkyjä, että panssarivaivan takia oli pakko vaan ajella itsensä iloksi ja yrittää pitää auto nipussa. Mutta mukana oli myös todella makeita vanhoja Jyskälän pätkiä, joita oli kiva päästä ajamaan. Isommat tiet myös menivät paremmin, kun pohjakosketukset eivät niin paljon häirinneet. Eihän meillä nyt rehellisesti sanottuna vauhtikaan mihinkään riittänyt sarjan hurjia vastaan, mutta olisihan se mukavampi ajella autolla, joka on asiallisessa kunnossa. Jatkossa sitten!

Nyt toivotaan, että kevät toisi hyvät ajokelit ja iloisen mielen!

- Timo ja Olli Saarinen

 

Talvesta kohti kesää uudella innolla! Kuva: Merita Mäkinen 
Talvesta kohti kesää uudella innolla! Kuva: Merita Mäkinen
3
marras

Rantarallin tuomiset – Timo ja Olli Saarinen BMW Rallisarjassa senioreiden kolmanneksi

Kuva: Pro Fotoklubi
Kuva: Pro Fotoklubi

 

BMW Rallisarjan viimeinen osakilpailu ajettiin lauantaina 12.10. Rantarallin yhteydessä Mynämäen ympäristössä. BMW sarjalaisia starttasi tällä kertaa peräti 15 paria tavoittelemaan päätösosakilpailun korotettuja pisteitä. Yleisessä luokassa tilanne oli jännittävä sekä voiton että muidenkin sijoitusten osalta. Lopulta mestariksi nousi Sami Laurila, joka on seitsemän vuoden ajan jahdannut titteliä. Onnittelut ansaitusta sarjan voitosta Pietarsaareen!

Urjalan kotirallin jälkeen meidän tallilla Bemari pestiin ja tankattiin tätä kilpailua varten. Suurin huoltotoimenpide oli pyyhkijän sulkien uusiminen sateisen sääennusteen takia. Eikä tullut mitään suurempia huoltotarpeita Rantarallistakaan. Toki isompi kausihuolto tehdään, että pysytään harrastuksessa myös rospuuttoajan yli.

 

Kuva: Toni Nieminen
Kuva: Toni Nieminen

 

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Vähäisen harjoittelun ja puutteellisen ajotuntuman takia matkaan lähdettiin varovaisesti. Mutta koko ajan pystyttiin pikku hiljaa kiristämään, verrokkeihin nähden kilpailun aikana lähes kaksi  sekuntia kilometrillä. Loppua kohden, ainakin paikoitellen, ajo tuntui sujuvan omasta mielestä jo ihan lupaavasti. Hitaat osuudet meni paremmin, mutta kun mentiin viitosella täyttä puiden välissä, niin on pakko myöntää että alkoi pelottaa, kaasujalka keveni ja jarrutukset tuli liian aikaisin. Mutta positiivinen kierre saatiin päälle. Olli onnistui tienluvussa aivan erinomaisesti ja se auttoi ajamista luonnollisesti tosi paljon. Muutenkin meillä oli autossa ja huollon kanssa tosi kiva päivä. Ja BMW Sarjassa on koko porukan kesken todella hieno fiilis, ja kaikki kannustavat ja auttavat toisiaan.

 

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Kuva: Simo Päivärinta
Kuva: Simo Päivärinta

 

Päivän päätteeksi voitiin todeta, että maaliin ajaminen on sarjassa hyvä tapa menestyä. Mekin noustiin lopulta senioreiden sarjapisteissä kolmannelle sijalle. Tuloksella ei sinällään ole kauheasti merkitystä, mutta jäihän siitä ja nousujohteisesta päätöskilpailusta hyvä maku muuten vähän vaisusti sujuneesta kaudesta. Nyt siis Bemarille kausihuolto ja Escortille vähän enemmänkin parannuksia alustaan ja jarruihin.

Kiitokset kaikille mukana olleille ja meitä kannustaneille! Erityiset kiitokset loistavalle huollolle, joka on kilpailuissa auttanut ja kannustanut muitakin esimerkillisesti! Ja sitten kaikki innolla uuteen kauteen!

- Timo ja Olli Saarinen

 

Kuva: Simo Päivärinta
Kuva: Simo Päivärinta

 

EK 5 InCar https://youtu.be/NG90D-YyYng

 

JENTin kooste meidän kilpailusta https://youtu.be/1yfPQIMLkrY

 

21
syys

Saariset Urjalan Historic rallissa

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Lauantaina 7.9. ajettiin Toijalan ympäristössä Urjalan Historic ralli ja sen yhteydessä myös BMW rallisarjan viides osakilpailu. Sarjasijoitukset olivat kaikki vielä auki, joten kärkikuljettajat saapuivat joukolla nauttimaan hienosta reitistä ja upeasti toimivista järjestelyistä. Erityistä kiitosta annettiin kompaktille reitille ja tiiviille aikataululle.

Meidän ralliharrastus on kesän ajan keskittynyt Escortin rakenteluun ja sillä ajettuihin kilpailuihin. Olli on toiminut kuskina ja isä-Timo nautiskellut vieruspaikalla. Bemarilla ei ole ajettu eikä harjoiteltu juuri lainkaan, kunnostettu sitä kyllä on mm. koko ohjaus on nyt uutta. Kun ajotuntumaa ei ollut, niin odotuksetkaan eivät olleet korkealla. Päivän aikana vielä satoi ja se teki tiet monin paikoin tosi liukkaiksi.

 

Kuva: Otto Aro
Kuva: Otto Aro

 

Ykkönen lähti Kurisjärjen radalta ja sukelsi Arolan metsäautoteille. Alku tuntui menevän ok, mutta ensimmäisessä metsäristeyksessä osuttiin hiukan kiveen ja ratti löi oikeaan käteen niin että siitä lähti osittain tunto. Ei se varsinaisesti ajoa haitannut, eikä autoon tullut mitään vaurioita, mutta ajo meni kopsauksen jälkeen aika varovaiseksi. Kakkonen tuntui menevän ainakin paikoitellen paremmin, vaan kello ei kertonut samaa. Jäätiin aika reippaasti kilpakumppaneista. Alku oli nopeaa ja kapeahkoa, loppuosa oli sitten isoa tietä ja koko ajan olisi voinut päästellä ihan täysillä, jos vaan olisi uskaltanut. Kolmonen, Lintumaan tie, oli myös isoa tietä ja sama kaava toistui. Jarrutukset tuli usein liian aikaisin eikä homma oikein toiminut niin kuin olisi toivonut. Tie oli kyllä aika mahtavan hieno. Seuraavaksi suunnattiin Toijalan Nesteelle tankille ja Kurisjärvelle tauolle Ohman Kallen huoltoon etsimään eväitä parempaan.

 

Kuva: Otto Aro
Kuva: Otto Aro

 

Nelosen alkupäästä oli meitäkin varoitettu. Sitä kuuluisaa oikea-vasen yhdistelmää odotettiin ja siihen varauduttiin. Varauduttiin vaan liikaa ja itse paikkaan sitten tultiin ihan mummoa-kirkkoon kyydillä. Muuten tämä erikoiskoe meni välillä ihan mukavasti. Viitonen oli alussa nopeaa ja liukasta. Se oli jännä pätkä, se tuntui vieraalta, vaikka todellisuudessa sen olisi pitänyt olla tuttu, erityisesti pätkän loppuosa, Vahteriston tie, mikä oli tullut ajettua erikoiskokeena 43 vuotta sitten. Vaan jos ei olisi nimeä tiennyt, niin ei olisi ikinä maisemia tunnistanut. Pellot kasvoivat nyt metsää ja metsät oli hakattu aukeiksi. Eikä tiestä mitään muuta muistanut kuin Vahteriston pihan läpi ajon. Ei auttanut ns. tuttu tiekään, vauhti ei yksinkertaisesti riittänyt kovaa meneville kilpakumppaneille. Mutta hieno tie tämä oli ajaa. Kuutonen oli sitten erittäin nopea. Bemareiden nopeimman keskinopeus oli 128 km/h! Tie oli savipintainen maantie, joka oli sateen takia liukas kuin jäällä olisi ajanut. Ajeltiin kieli keskellä suuta läpi ja päästiin ehjällä autolla maaliin.

Kisan jälkeen katseltiin in-car videoita. Ajo sinällään oli ainakin omasta mielestä paikoitellen ihan ok, mutta monet pienet asiat veivät aikaa aika paljon. Ja suoritustaso vaihteli saman erikoiskokeen sisälläkin liikaa. Perusvauhtia pitää nostaa ja jarrutusten ajoitukset saada kohdilleen niin mutkaan päästään oikea-aikaisesti ja riittävän vauhdikkaasti. Nämä asiat ei korjaannu muulla kuin ajamalla paljon kilometrejä ja hankkimalla kunnon tuntuma ja luotto autoon ja renkaisiin. Haasteet tulevat isoilla teillä ja niiden harjoittelu on itsessään iso haaste. Ainoa mahdollisuus on oikeastaan ajaa kilpailuja enemmän.

Isot kiitokset kaikille järjestelyihin osallistuneille kauden parhaasta kilpailusta ja ystävällisestä asenteesta! Meillä ainakin oli oikein mukavaa!

Videokooste:

Kuvaus ja editointi: JENT, jent.fi

- Timo ja Olli Saarinen
27
elo

Saariset työntäen palkinnoille Lahdessa

Lopussa hymy irtoaa! Kuva: Timo Saarinen
Lopussa hymy irtoaa! Kuva: Timo Saarinen

 

Lauantaina 10.8. ajettiin Lahdessa EM Historicien yhteydessä myös kansallinen AD Varaosaexpert -ralli. Historicien EM osakilpailu oli kaksipäiväinen ja toisena päivänä käytettiin kansallisessa rallissa samoja erikoiskokeita, jotka ajettiin kahteen kertaan. Järjestelyt olivat huippuluokkaa ja ilma upean kesäinen ja lämmin.

Olli ajoi Escortilla niin kuin Autoglym rallissakin kuukautta aiemmin ja isä-Timo istui kartturin penkille. Autosta oli korjattu kaikki edellisen kilpailun aikana tulleet viat. Lisäksi vaihdettiin pakosarja ja Kuparisen Olli ja Lopin Sami sääteli autoa vielä viimeisenä iltana Sakalan Tommin penkissä. Moottoriin löytyi muutosten ja säätöjen kautta kaikki kateissa olleet hevoset takaisin ja vähän lisääkin ja moottori tuntuikin toimivan hienosti.

Katsastus oli Lahden satamassa, mihin toivottiin päästävän illalla takaisin juhlimaan maaliin pääsyä. Ensimmäinen matkataival oli pitkä. Avauserikoiskoe meni totutellessa kovempaan kulkuun ja hienosti toimiviin vaihteisiin, mutta hyvin Ollin ajo sujui. Pätkä oli melkoisen nopea, kuitenkin ihan ehta rallitie. Toisella pikataipaleella oli sitten odottamassa melkoinen suma. Kanssakilpailijoille oli sattunut ulosajoja ja näiden seurauksena aika pitkään odoteltiin AT:lla, kunnes lopulta järjestäjät päättivät keskeyttää koko erikoiskokeen ja letka ohjattiin vaihtoehtoiselle reitille. Se vei melkoisen lenkin kautta meidät kolmannelle erikoiskokeelle odottamaan, että koko revohka pääsi pikku hiljaa jatkamaan kilpailua. Puoli päivää kului hämäläisiä maisemia ihaillessa, mutta sitten kisa pääsi taas meidänkin osalta toden teolla käyntiin. Nyt kypäräpuhelimet alkoivat temppuilemaan ja ajettiin kolmas erikoiskoe käsimerkkien avulla. Kun ei isä päässyt varoittelemaan Ollia, niin ajokin alkoi sujua ripeään tahtiin, hienosti vedetty tämä pätkä!

 

Aika nopeita teitä oli tarjolla. Kuva: FotoKlubi.net 
Aika nopeita teitä oli tarjolla. Kuva: FotoKlubi.net

 

Oli matkassa toki tiukempiakin mutkia. Kuva: FotoKlubi.net
Oli matkassa toki tiukempiakin mutkia. Kuva: FotoKlubi.net

 

Kolmosella muiden ongelmien lisäksi autoon tuli seuraksi ikävä bensan haju, joten onneksi huolto oli ohjelmassa seuraavana. Huoltoon suunnattiin Lammille. Siellä jo odottivatkin mahtavat huoltomiehemme eli Makkoset, isä Rauno ja poika Martin, jotka esimerkiksi päivän aikana pätkien jälkeen olivat paikalla nestetankkausta antamassa – tätä tarvittiin, autossa oli todella kuuma. Varsinaisessa huollossa bensanhajuun onneksi löytyi syy – irti lähtenyt tankin huohotinputki, mikä saatiin korjattua. Ihmetystä aiheutti lisäksi, kun jäähdytysnestettä piti lisätä tässä vaiheessa. Mitään vikaa ei kuitenkaan löydetty. Lopuksi vähän evästä ja juomista poskeen ja kiertämään samat pätkät uudestaan, nyt myös se meiltä väliin jäänyt kakkonen.

Nelonen, eli sama kuin ykkönen tuntui nyt menevän ihan toisella tahdilla kuin ensi yrittämällä. Mutta tie oli monin paikoin pettänyt ja isoilla kuopilla. Lisäksi jouduttiin kiertelemään nyrkin kokoisia irtokiviä eikä aika sitten parantunutkaan. Ajo tuntui nyt toimivan joka tapauksessa aika kivasti. Niin, vaikka kypäräpuhelimetkin saatiin taas toimimaan kanssakilpailijan ystävällisellä avustuksella!

Ja sitten lopulta päästiin sille väliin jääneelle pikataipaleelle, minkä oli määrä olla tosi hankala sisältäen valmiiksi parikin huomiota ja lisämääräyksellä ulosajopaikassa vielä yhden lisää. Tie oli hieno ja huomiot todella tarpeellisia, sillä paikat olivat nypyiltä äkisti kääntyviä ylläreitä. Ihan mukavasti Escort lauleskeli ja totteli kuljettajan komentoja. Oli tosi kiva ajaa toimivalla autolla ja mukava oli olla kyydissäkin.

 

Pieni väläys meidän etenemisestä:

Kuvaus ja editointi: Trotanen

 

Viimeinen pikataival sisälsi taas yllätyksen. Ei ehditty ajaa kuin sata metriä, niin edessä oli lähes läpinäkymätön pölypilvi. Olli teki viisaan päätöksen ajaa auto ehjänä maaliin ja ottaa rauhallisesti. Ja se kannatti, viimeisen pikataipaleen maali nähtiin.

Edessä oli enää 82 kilometrin matkaosuus Lahteen ja sinne kovin kaivattuun sataman seremonialliseen maaliin. Matkalla mietittiin, että onpa kiva, kun kerrankin auto on ehjänä kotiin palatessa. Mutta rallissa ei koskaan pitäisi iloita ennenaikaisesti. Kun tulimme Lahteen niin autosta lähti aivan hurjat savupilvet ilmoille. Pahoittelut kanssakilpailijoille, jotka kaikkosivatkin lähistöltä tehokkaasti. Röpöttäen päätettiin mennä niin pitkälle kuin auto kulkee ja kone köhien päästiin kuin päästiinkin maali AT:lle. Siitä kun lähdettiin niin kymmenen metrin jälkeen oli sitten auton käyttötunnit täynnä ja se pysähtyi lopullisesti. Eipä siinä mitään, autoa työntämään, eihän jäljellä ollut enää kuin pari sataa metriä sataman kiertoa maalilipulle. Ja sinne mentiin todella runsaan yleisön antaessa meille taustatukea. Hieno oli tunne, kun saatiin pokattua kaiken vaivan palkaksi luokan 2. sijasta pytyt kainaloon.

Edellisessä kilpailussa maaliin pääsy jäi harmittavan lähelle, ja nyt päästiin sitten juuri ja juuri perille. Ehkä ensi kerralla kaikki pelaa ihan loppuun asti! Kiva oli viikonloppu, kiitokset kaikille, jotka ovat meitä autelleet!

 

Kohti seuraavia seikkailuja! Kuva: KuuzelaPhotos
Kohti seuraavia seikkailuja! Kuva: KuuzelaPhotos

Videokooste:

Kuvaus ja editointi: JENT, jent.fi

- Olli ja Timo Saarinen
29
heinä

Ei ihan, mutta melkein – toimi Saarisen Ollin Escort Autoglymrallissa

Kuva: Jesse Eteläniemi 
Kuva: Jesse Eteläniemi

 

Autoglymralli ajettiin lauantaina 13.7. Nokian ympäristössä. Olli lähti pitkän tauon jälkeen antamaan Timolle vähän kyytiä Escortilla. Auto on käynyt läpi melkoisen uudistuksen. Moottori on käytännössä uusittu Aaltosen Taiston pajalla Rally Racen osilla, vaihdelaatikon on huoltanut Koiviston Joonas, jarrut on uusittu ja paljon, paljon muuta. Moottoria on säädetty penkissä useaan kertaan. Innanmaat, KP Koivisto, Lopin Sami ja Kuparisen Olli ovat kaikki tehneet hyvää työtä, että säädöt on saatu kohdilleen. Testeissä auto on toiminut hienosti ja nyt lähdettiin optimistisin mielin kokeilemaan Escortia tositoimissa.

Tarjolla oli hienoja hämäläisiä ralliteitä, hyvää rallisäätä ja mukavaa yhdessäoloa. Järjestelyt oli muuten hoidettu asiallisesti, mutta aikataulujen ennakkosuunnittelu lisäluokille oli mennyt jokseenkin pieleen. Koko ajan lisämääräyksillä asioita korjailtiin, mutta homma ei silti oikein toiminut. Mikä tärkeintä tiet olivat todellakin upeita ja mielenkiintoisia sisältäen vanhoja Jyskälän pätkiä ja kokonaisuudessaan kisasta jäi lopulta ihan hyvä maku.

 

Escort tositoimissa. Kuva: Jesse Eteläniemi 
Escort tositoimissa. Kuva: Jesse Eteläniemi

 

Escort oli etukäteen luokassaan täysin altavastaaja, mutta yrittämään lähdettiin silti ihan toisissaan. Lähdössä kaikki oli hyvin ja auto kävi hienosti. Mutta jo ykköselle mennessä moottori alkoi käydä huonosti, röpötti, sammuili, eikä vetänyt kunnolla. Kytkin kiukutteli eikä vaihteet menneet kunnolla päälle, erityisesti nelonen meni päälle oikeastaan vain vahingossa. Aikamoinen pettymys kaiken uurastuksen ja odotusten jälkeen! Auton päivän kunto rajoitti menoa koko kilpailun ajan, vaikka sinällään ajo sujui paikoitellen ihan kivasti.

 

Vauhtia yritettiin pitää sen minkä auto antoi myöten. Kuva: Jesse Eteläniemi 
Vauhtia yritettiin pitää sen minkä auto antoi myöten. Kuva: Jesse Eteläniemi

 

Viisi pikataivalta ehdittiin mennä tällä sävelellä upeita teitä ihastellen. Ja kas kummaa, neljännen jälkeen huomattiin, että ollaan luokkajohdossa – kaikki muut meidän luokasta oli keskeyttäneet teknisiin ongelmiin tai ulosajoihin. Enää kaksi pikataivalta ja maali häämöttäisi. Vaan ei kuitenkaan! Matkataipaleella kytkimestä kuului napsahdus ja se lakkasi lopullisesti toimimasta. Pääsimme vaivoin ilman kytkintä huoltoon, missä Savolaisen Timo teki kytkimelle pikakorjauksen, mutta ei sekään auttanut. Valitettavasti edessä oli karvas keskeytys. Lopulta viimeinen erikoiskoe peruttiin, joten meiltä jäi ajamatta vain yksi EK – niin harmittavan lähelle maalia päästiin!

Talleilla selvitettiin ongelmien syyt. Ja pienistä ja halvoista vioista oli kyse. Käyntihäiriöiden syy oli vioittunut virranjakajan pyörijä. Kytkin ja vaihdeongelmien syy oli joskus aiemmin murtunut kytkinvaijerin läpivientiputki rintapellissä. Se oli mennyt väärään kulmaan ja vaijeri on pitkään kalvanut syvän uran putken reunaan. Lopulta vaijeri jumittui tähän uraan ja kytkin lakkasi toimimasta.

 

Rikkoutunut virranjakajan pyörijä.
Rikkoutunut virranjakajan pyörijä.

 

Ongelmia aiheuttanut kytkinvaijerin läpivienti.
Ongelmia aiheuttanut kytkinvaijerin läpivienti.

 

Nyt viat on korjattu ja auto toimii moitteettomasti ja on valmis seuraavaan koitokseen Lahteen elokuun alussa. Sellaista se motorsport tuntuu olevan, mutta ihan kivaa kaikesta huolimatta!

- Olli ja Timo Saarinen

 

EK 1/4 eli meidän lisäluokkalaisten ensimmäinen pikataival auton sisältä nähtynä: