Blogi

10
huhti

Saaristen talvikausi päätökseen nopeilla teillä

Kuva: BV-Team
Kuva: BV-Team

 

Lauantai 20.3. oli Timon syntymäpäivä. Kuin lahjana päästiin ajaman Suomussalmiralli todellisissa talviolosuhteissa. BMW rallisarja pääsi ajamaan koko 252 auton letkan kärjessä. Meidän numero oli 8 ja tiet aivan upeassa kunnossa.

Riihimäen jälkeen ei autolle tarvinnut tehdä muuta kuin perushuolto. Mutta kuljettajapuolelle tuli ongelmia. Olli sai koronarokotuksen alkuviikosta eikä toipunut kilpailukuntoon ajoissa. Hätiin tuli taas Kimmo Mäkinen, eikä kilpailua tarvinnut jättää väliin. Kalle Ohma vastasi tämän jälkeen yksin huollosta, mutta selvisi hienosti.

Suomussalmen teistä ei ollut aiempaa kokemusta. Edellisten vuosien Youtube-videoista jäi vaikutelma, että tarjolla on joko todella mutkikkaita teitä, tai sitten todella nopeita. Tällä kertaa reitti osui noille todella nopeille erikoiskokeille. Parhaimmillaan kilpailun nopeimman auton keskinopeus oli kolmospätkällä 157 km/h. Meidänkin autolla ajettiin rajoitinta vasten enemmän kuin aikaisemmin yhteensä. Kovista nopeuksista huolimatta pikataipaleet olivat ihan ajettavia ja oikeastaan melkoisen mielenkiintoisia.

Ensimmäinen EK yllätti, kun siellä oli muutenkin nopealla tiellä yli viiden kilometrin suora. Järjestäjä oli tosin pilkkonut suoran rakentamalla shikaaneja hillitsemään nopeuksia. Lopussa oli sitten mutkaisempi osuus ja ihan viime metreillä yllättävä ysikymppinen, joka verotti monelta parilta aikaa. Me selvittiin siitä ihan hienosti ja päästiin jatkamaan matkaa.

 

Kuva: BV-Team
Kuva: BV-Team

 

Kakkospätkä jatkoi siitä mihin ykkönen jäi. Nopeata tietä, mutta nyt yllätyksinä olivat ns. lumishikaanit. Ilmeisesti niitä oli aurattu läpi talven niin että kesken suoran kierrettiin yht’äkkiä tosi hidas mutkayhdistelmä, ja nämä kaikki ilman varoitusta. Ensimmäisessä vähän halailtiin penkkaa, mutta pian näihin oppi reagoimaan oikein. Kakkospätkän jälkeen oli ensimmäinen tauko.

 

Kuva: Perä Tielle
Kuva: Perä Tielle

 

Kolmas Ek puhutti jälkikäteen paljon. Se oli kilpailun nopein ja jakoi mielipiteitä. Toiset tykkäsivät, toiset tyrmäsivät vaarallisena. Omasta mielestä se oli kiva, kun ei vastaavia juuri ole päässyt ajamaan. Eikä nopeilla osuuksilla sattunut ulosajoja. Toisaalta oma kantti ei kestänyt niin hyvin kuin olisi pitänyt ja tappiota tuli turhista nosteluista.

 

Kuva: Perä Tielle
Kuva: Perä Tielle

 

 

Nelospätkä oli lyhyt rykäisy ja samaa tietyyppiä mihin oli jo totuttu. Nelosen jälkeen oli toinen tauko. Viitospätkä oli sitten kisan pisin, 23+ kilometriä. Se oli vaihteleva, ensin nopeata tietä, sitten selvästi pienemmälle ja hitaammalle tielle ja lopuksi taas tosi nopeaa ja leveää tietä. Alku ja loppu meni ihan mukavasti, mutta hidas osuus meni kuin unessa ja hävittiin siinä rutkasti muille. Auto pysyi kuitenkin penkkojen välissä ja hyvässä kunnossa.

 

Kuva: Perä Tielle
Kuva: Perä Tielle

 

Viimeinen eli kuudes EK oli sekin suurelta osin nopeaa, vaikkei ylipitkiä suoria ollutkaan. Pätkän alkupuolella järjestäjä varoitti esiin nousseesta maakivestä. Varoituksista huolimatta siihen piti kuitenkin osua, mutta onneksi rengas kesti. Loppupuolella käytiin paikallisella jokkisradalla todella syheröllä osuudella. Ison tien osuudet menivät taas ihan hyvin, mutta jokkisrata tuotti ongelmia. Penkat oli tosi korkeita eikä tien kulkua nähnyt kunnolla ja ajo oli hidasta. Lopun iso tie taas meni oikein hyvin ja vauhdikkaasti ja jätti kilpailusta hyvän maun jälkeensä.

Aikavertailut näyttivät, että vaikka sijoitus (14/17 ja senioreissa 7/10) ei ihmeellinen ollutkaan niin erot per kilometri muihin paranivat reippaasti. Esimerkiksi ero kisan voittajaan kaventui melkein puoleen talven aikana. Nyt auto toimi moitteettomasti ja kuljettajan luotto autoon toi vauhtia lisää ja kartturi Kimmo osaltaan auttoi paljon. Talvikauden kolmen osakilpailun jälkeen ollaan sarjan kokonaiskilpailussa sijalla 12/17 ja senioreissa sijalla 5/10. Tästä on hyvä jatkaa kesäkauteen!

Kilpailu sattui, kuten jo tuli todettua, omaan syntymäpäivääni, armaan vaimoni merkkipäivä taas seuraavaan viikonloppuun. Niinpä koko perhe tuli lauantaina Suomussalmelle mistä jatkoimme viettämään upeaa lomaa Pyhätunturille. Kimmo ja Kalle hoisivat ystävällisesti kaluston suoraan etelään ja tekivät tästä kaikesta mahdollista!

Nyt on edessä kevättauko ja autojen kunnostus kotitalleilla. Keväällä taas mennään!

- Timo Saarinen
14
maalis

Saarisilla auto toimi!

Kuva: Eero Auvinen, Sportkuvat
Kuva: Eero Auvinen, Sportkuvat

 

Riihimäen UA järjesti 27.2. Auto Sorsa Rallin, minkä yhteydessä ajettiin myös BMW rallisarjan toinen osakilpailu. Tämä mahdollisuus järjestyi nopeasti aiemmin peruuntuneen Iisalmen osakilpailun korvaajaksi. Järjestäjät olivat tehneet valtavasti töitä koronarallin onnistumisen eteen. Kaikki järjestelyt hoidettiin mallikelpoisesti ja iloisella mielellä. Olemme etuoikeutettuja, kun pääsemme harrastamaan näin upeasti pandemiasta huolimatta! Isot kiitokset järjestäjille!

Bemarit pääsivät tällä kertaa lähtemään heti nuottiluokkien jälkeen reitille. Lämpöisten säiden vaikutukset tiestöön olivat arvelujen kohteena; ajetaanko lumi-, jää vai soraralli? Todellisuus paljasti, että ajettiin kaikkia näitä ja se teki päivästä haastavan. Reitti oli todella hyvä ja erittäin mielenkiintoinen ja vaihteleva. Välillä oli nopeampaa, välillä kierrettiin ahtaita talonpihoja ja mukaan mahtui kaikenkokoista ja näköistä tietä. Ensin paistoi aurinko ja viimeinen pikataival ajettiin pimeässä.

 

Talvikelejä oli tarjolla. Kuva: Seppo Kantola, Pro Fotoklubi
Talvikelejä oli tarjolla. Kuva: Seppo Kantola, Pro Fotoklubi


Talon nurkan kiertoa. Kuva: Simo Päivärinta
Talon nurkan kiertoa. Kuva: Simo Päivärinta

 

Me jouduttiin tekemään iso urakka edellisen Ähtärin kilpailun jäljiltä ja rakentamaan takaripustusta uuteen uskoon. KP Koivisto viimeisteli tuloksen säätämällä pyörät tarkasti paikalleen. Auto toimi koko kilpailun ajan kaikilta osiltaan moitteettomasti suoden meille mahdollisuuden nauttia hienosta rallin ajosta täysin siemauksin. Kalle Ohma ja Kimmo Mäkinen vielä varmistivat huollossa, että kaikki toimi niin kuin pitääkin.

Ensimmäisellä EK:lla selvisi, että todella kaikenlaista tienpintaa oli tarjolla. Ja tietysti näissä olosuhteissa myös spooria paikoitellen melko lailla. Auto tuntui todella hyvältä, mutta kuski varoi aivan liikaa. Kakkosella yritettiin parantaa, mutta tiukan mutkan jätössä seurattiin nelivetojen piirtämiä uria ja kuskin puoli tippui tyhjän päälle niin että panssari vääntyi ja etulokasuoja meni vaihtoon. Ehkä vähän säikähdettiin ja ajosta meni rytmi sekaisin. Maaliin päästiin tämäkin pikataival. Kakkoselle jäi Bemareiden kärkimiehiä ulosajojen takia – joka paikassa ei pito ollut riittänyt! Kolmas EK oli nopeampaa tietä ja tuntui että ajoon tuli parempi rytmi ja vauhti. Mutta ei se kello kuitenkaan tykännyt meistä nytkään!

 

Urissa oli hyvä pysyä. Kuva: Niko Lindholm, nutspix.com
Urissa oli hyvä pysyä. Kuva: Niko Lindholm, nutspix.com

 

Varsinaista taukoa ei ollut lainkaan vaan huollot hoidettiin vanhaan malliin matkan varrella. Me tarkastettiin auto ja pikkuvauriot, mutta mitään isompia ongelmia ei ollut. Niinpä jatkettiin nelospätkälle. Siellä Kapelan Jukalta meni lähdössä vetoakseli ja auto jäi asema-alueelle keskelle tietä. Siinä meni jonkun aikaa, että järjestäjät saivat auton siirrettyä syrjään ja pääsimme jatkamaan kilpailua. Sitten vielä Hinttujen autosta tuli takaiskari lokasuojan läpi ja hekin joutuivat keskeyttämään. Viides pikataival ajettiin jo pimeässä. Alkuosa oli meille hyvinkin tuttu, kun kavereita asuu sen varrella. Mutta siinä kävi juuri niin kuin tutun tai siviiliajosta muka tutun tien kanssa käy. Ajo meni, ei onneksi päin mäntyä, mutta muuten aivan onnettomasti. Kisavauhdissa tie olikin ihan erilainen kuin muisti. Onneksi loppuosa EK:sta oli tuntematonta ja se menikin ihan mukavasti. Maaliin päästiin ja sijoitus oli senioreissa viides. Sarjassa ajaa kymmenen senioria, suurin osa todella kovia kuskeja, niin kahden osakilpailun jälkeen sarjasijoitus onkin yllättäen meillä kolmas. Rallissa ja erityisesti sarjoissa maaliin ajaminen näyttää olevan aika tärkeää!

 

Pimeässä viimeinen EK. Kuva: Eero Auvinen, Sportkuvat
Pimeässä viimeinen EK. Kuva: Eero Auvinen, Sportkuvat

 

Seuraava BMW sarjan osakilpailu pitäisi olla HAMU:n mukana 20.3. Suomussalmella. Mutta koronan takia tilanne on sen osalta ihan auki. Tällä hetkellä järjestäjät odottavat viranomaisten päätöksiä ja ilmoittautuminen on suljettu. Tällä kertaa selvitään kerrankin auton osalta oikeastaan pesulla ja tankkauksella. Nyt on aikaa laitella Escort taas kuntoon niin että Olli pääsee sillä taas ajamaan! Kesää odotellen!

- Timo ja Olli Saarinen
28
helmi

Saaristen talvikauden avaus Ähtärissä

Kuva: KuuzelaPhotos
Kuva: KuuzelaPhotos

 

BMW rallisarjan ensimmäinen osakilpailu Iisalmessa jouduttiin perumaan Koronan takia niin kuin monet muutkin autourheilutapahtumat tämän talven osalta. Tositoimiin päästiin vihdoin Ähtärissä HRT osakilpailun yhteydessä. Mukana tässä Mesikämmenrallissa oli peräti 16 sarjaan ilmoittautunutta BMW:tä.

Autoon oli tehty monia isojakin parannuksia. Moottori oli ollut pitkään pahasti alitehoinen, mutta Seppo Harinen löysi syyt ongelmiin ja löysi kadonneet hevoset konehuoneeseen. Jarrujen kanssa on ollut paljon murheita, mutta nekin saatiin Printsportin avustuksella vihdoin mieluisiksi. Testaamaankin on päästy pariin kertaan Markus Mannisen ansiosta Arolassa ja kertaalleen Matkussa UUA:n seurakilpailussa. Jälleen kerran odotukset olivat hyvästä kilpailusta. Sääkin suosi, kunnon talvikeli, lunta oli riittämiin ja sopivasti pakkasta.

 

Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi
Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi

 

Ensimmäinen pikataival oli todella nopeaa tietä. Jari-Matti Latvalan keskinopeus Celicalla oli yli 140 km/h. Ei uskallettu heti alkuun ajella riittävän kovaa, mutta ei jääty viimeiseksikään. Ero kilpakumppaneihin oli kuitenkin aika pieni. Toisella pikataipaleella sitten alkoi ongelmat auton kanssa, takapää vaelteli levottomasti ja ajosta tuli liian varovaista. Mutta nautittiin upeista teistä ja ajettiin omaa ajoa. Kolmannella erikoiskokeella sitten tie loppui kertaalleen hiukan kesken ja juututtiin hankeen. Kaikeksi onneksi paikalla oli kolme ihmistä ja auto saatiin takaisin tielle. Siihen ei tullut mitään vaurioita ja matka jatkui kohti huoltoa ja taukoa. Jäljellä oli vielä viimeinen pikataival, 26 kilometriä pitkä päivän tyylin mukainen nopea mutta vaihteleva osuus. Auton perä vaelteli entistä enemmän ja ajeltiin vaan rauhassa tavoitteena maali, ja se näkyi myös ajassa. Viimeinen matkataival oli aika tuskaisa, autolla uskalsi ajaa siirtymää todella hiljakseen ja maali AT:lle tultiin kuusi minuuttia myöhässä, mutta tultiin kuitenkin sijalla 12/16.

 

Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi
Kuva: Jouni Laakso, samzon.kuvat.fi

 

Vaikeuksista huolimatta päivä oli kiva ja oli hienoa päästä pitkästä aikaa harrastamaan. Järjestelyt oli mietitty huolella ja hoidettiin aivan loistavasti, tiet olivat hyvässä kunnossa ja talviset ja reitti oli oikein upea. Koronan aikanakin voidaan järjestää ralli, joka toimii ja on turvallinen.

Nyt auto laitetaan taas kuntoon ja seuraava sarjan osakilpailu on Iisalmen korvaajaksi noussut Riihimäkiralli 27.2. Sieltä taas uudet tarinat ja selitykset!

- Timo ja Olli Saarinen
16
syys

Mahtavat tiet ABC Toijala -rallissa!

Kuva: Pro Fotoklubi
Kuva: Pro Fotoklubi

 

Historicien sarjakilpailu ajettiin 5.9. Urjalan UA:n järjestämänä mukavassa syyssäässä. Mukana oli myös BMW-rallisarjan luokka, vaikkei sarjapisteistä tänä vuonna enää ajetakaan. Bemareissa oli mukana kaksi ensikertalaista ja kolme tänä vuonna mukaan tullutta autokuntaa meidän lisäksi, siis yhteensä vain kuusi paria. Mutta todella hyvä että uusia yrittäjiä riittää tähän hienoon merkkiluokkaan!

Kokkolan jäljiltä meidän autossa riitti tekemistä. Koko kuukausi korjailtiin ja tehtiin parannuksia Hakalan Uokun kanssa Sotkian talleilla. Mutta kuntoon auto saatiin ja päästiin matkaan. Pikataipaleet olivat erittäin hyvässä kunnossa ja todella monipuolisia. Paras reitti mitä on ajettu! Ja muutenkin järjestelyt toimivat kivasti ja hyvässä hengessä! Suuret kiitokset järjestäjille!

Meidän ongelmat alkoivat jo ennen ensimmäistä erikoiskoetta. Kokeiltiin jarruja matkataipaleella ja auto meni heti poikittain. Toinen takajarru ei toiminut kunnolla ja koko päiväksi otettiin käyttöön vanha kunnon höyhenjarrutus. Ykköspätkä oli osittain tuttua tietä. Se alkoi Syrjäintieltä, meni sitten pienemmälle tielle ja loppu oli taas leveätä latua. Pieneltä tieltä isolle käännyttäessä meiltä meni hiukan pitkäksi. Ja hätäpäissään pakin päälle saaminen vähän kesti. Muuten aloitus meni ihan ok, mutta vauhtia vaan pitäisi olla enemmän.

 

Kuva: Simo Päivärinta
Kuva: Simo Päivärinta

 

Kuva: Otto Aro
Kuva: Otto Aro

 

Kakkospätkä oli kapeata mutta aika nopeaa tietä. Loppu oli hiukan tiukempaa ja maali oli Kurisjärven jokkisradalle tultaessa. Kertaalleen tiputiin ojaan, mutta päästiin jatkamaan oikeastaan saman tien. Ajo oli osittain jarrujenkin takia turhan varovaista. Kimmo kyllä vierestä luki hyvin tietä, mutta kuski ei vaan tohtinut kovempaa mennä.

 

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Kuva: Simo Päivärinta
Kuva: Simo Päivärinta

 

Seuraavaksi oli tauko ABC:llä. Ja välikatsastus, missä ilmeni, että vasemman puolen valot olivat kaikki pimeinä. Ukaasi oli, että jollei ne toimi niin tauolta ei jatketa eteenpäin. Koko taukohan siihen meni, kun valohoitoa annettiin. Jatkoon kuitenkin selvittiin. Kolmospätkä oli melko lyhyt, taas kohtuu nopeata ja kapeata tietä ja meidän matka jatkui tuttua rauhallista tahtia.

 

Kuva: Eero Auvinen
Kuva: Eero Auvinen

 

Nelonen oli Vahteristontie, jonka muistelen ajaneeni joskus aiemminkin – nuoruudessani varmaan. Se oli aivan superhieno rallitie. Sopivan leveätä, sopivan nopeata, jatkuvasti kääntyilevää, hyväpintaista ja hyväkuntoista tietä. Yksi nyppy tuotti meille vähän ongelmia. Siinä oli juuri ennen merkki oikealle, mutta kun nyppylän yli mennessä auton nokka peitti kaiken näkyvyyden, niin ei tiennyt mistä kohtaa tie kääntyy. Hiljaa siitäkin päästiin eteenpäin. Tästä pätkästä erityiskiitokset järjestäjille!

 

Kuva: Pro Fotoklubi
Kuva: Pro Fotoklubi

 

Viitospätkä oli sama kuin ykkönen, mutta päinvastaiseen suuntaan. Ajo meni samaa rataa kuin aiemminkin, mutta maalissa EK-päällikkö osoitteli oikeaa eturengasta ja sieltä tulevaa savua. AT-alueen jälkeen pysähdyttiin ja tarkastettiin mikä siellä käryää. Savu nousi moottorin kumipuslasta, joka kiehui ja kupli oikein kunnolla. Pakosarja lienee sen kuumentanut. No, autolla pääsi toki ajamaan maaliin asti.

 

Video: Kimmo Salonen

 

Jos koko päivän summaa, niin oma ajo oli sitä tuttua reipasta matkavauhtia, mutta tuntui se koko ajan paranevan. Luotto autoon kasvoi, lukuun ottamatta jarruja. Oli oikeastaan aika mukavaa ajella ja meillä oli kartturi Kimmon ja huollossa olleen Ohman Kallen kanssa mukava lauantaipäivä.

Lopulta meidän sijoitus oli 4/6 omassa luokassa ja kaikilla oikein hyvät fiilikset lähteä ansaitulle aterialle Oskariin.

- Timo Saarinen

 

Kuva: Simo Päivärinta
Kuva: Simo Päivärinta
10
elo

Rallikausi taas käyntiin Kokkolassa

Kuva: RallyPhotos Finland
Kuva: RallyPhotos Finland

 

Pitkän tauon jälkeen päästiin ajamaan 1.8. Kokkolan 400-vuotisrallissa. Tämä kilpailu oli samalla Historicien osakilpailu ja piti olla myös BMW-rallisarjan osakilpailu. BMW-rallisarjassa tehtiin kuitenkin jo aiemmin kesällä Koronan takia päätös, että tänä vuonna ei ajeta lainkaan pisteistä, mutta suunnitelluissa osakilpailuissa ajetaan kuitenkin BMW-luokka. Mukana oli alun perin mukavat 12 autokuntaa, mutta yhden autorikosta johtuneen peruutuksen takia matkaan lähti 11 Baijerilaista, hyvä määrä sekin!

Nyt oli kaikilla ollut aikaa valmistautua huolella, kun edellinen kisa ajettiin maaliskuun alussa Korpilahdella. Mekin huollettiin ja korjailtiin autoa, ja tehtiin siihen myös parannuksia. Panssari ja pohjan suojaukset rakenneltiin uuteen uskoon ja kytkin/vauhtipyöräpaketti muunnettiin vihdoin sarjaan tarkoitettuun kokoonpanoon. Samalla vaihteensiirtomekanismit vaihdetiin kilpakäyttöön tarkoitettuihin ja vaihteenvälin lyhennin ja keppi niin että nyt vaihteiden pitäisi napsahdella hienosti päälle.

Pieni haaste syntyi, kun Olli ei päässyt mukaan kartturoimaan. Siihenkin löytyi kuitenkin apu, kun kokenut Kimmo Mäkinen Hyvinkäältä lupautui Ollin tuuraajaksi. Ilma oli aika täydellinen rallikeli, parikymmentä astetta lämpöä ja poutasää.

 

Ykkönen oli isoa tietä ja hyvässä kunnossa. Kuva: Juhani Lind
Ykkönen oli isoa tietä ja hyvässä kunnossa. Kuva: Juhani Lind

 

Ykköspätkä oli nimeltään Klapuri, jota järjestäjät kutsuivat heidän omaksi Ouninpohjakseen. Tie oli isoa valtion tietä ja paikoin todella nopea. Takamoto Katsuta tehtaan WRC Toyotalla selvisi siitä 142 km/h keskinopeudella! Oma ajo lähti takkuisesti käyntiin, kun harjoituskilometrejä ei ollut takana. Alkuun lähdettiin käytetyillä renkailla ja se oli virhe tällaiselle tielle. Yhtä kaikki, todella suuri ongelma tuli toista kautta vastaan, varmaan sekin testaamisen puutteen takia. Vaikka vaihteensiirto oli vaihdettu ja se vaikutti normaaliajossa toimivan, niin pätkällä ilmeni, että nelonen hyppi pois päältä ja sen jälkeen ei mennyt hetkeen aikaan mikään vaihde päälle. Todella kiusallinen vika mikä sotki ajamisen pahasti. Niinpä kisa kilpailumielessä oli taputeltu heti ensimmäisellä EK:lla. Meidän vaikeuksista huolimatta tämä pätkä oli kyllä maineensa veroinen upea rallitie.

 

Tarkkoja linjoja piti ykkösen isolla tiellä ajaa ja sitten ei ollutkaan niin tasaista. Kuva: samzon.kuvat.fi
Tarkkoja linjoja piti ykkösen isolla tiellä ajaa ja sitten ei ollutkaan niin tasaista. Kuva: samzon.kuvat.fi

 

Kakkos EK oli pientä yksityistietä, mitä ei ollut koskaan ennen ajettu rallissa. Heti kohta näki, että eipä tuollainen tie kestänyt rallin rasituksia ja kun nelivedot ajoivat meidän edessä niin tie oli revitty ja pettänyt todella pahasti. Läpi pääsi jonopyörää ajaen ja mielensä kovettaen kaikelle kolinalla, paukkeelle ja rytkyille. Ajo meni jo selvästi paremmin, mutta ei vaan raaskittu hajottaa autoa ja otettiin rauhallisesti. Kolmospätkä oli tosi lyhyt, kolmisen kilometriä. Se oli oikeastaan ohi ennen kuin ehti alkaakaan.

 

Irtosoraa oli tarjolla riittämiin. Kuva: Eero Auvinen/Sporttikuvat
Irtosoraa oli tarjolla riittämiin. Kuva: Eero Auvinen/Sporttikuvat

 

Nelospätkän alku oli ihan kivaa pienempää tietä, mutta sitten käännyttiin oikein pienelle metsäautotielle, mikä oli kakkostakin huonommassa kunnossa. Auto oli pitkiä aikoja panssarin ja pohjan varassa ilman että ohjaus olisi juurikaan totellut. Tie oli niin kapea ja urat niin syvät, että ainoa mahdollisuus oli ajaa vaan urissa, vaikka syviä olivatkin. Isoja irtokiviä piti väistellä ja olipa urassa yhdessä kohtaa halkojakin, mistä lienevät siihen tulleetkin. Me jatkettiin varovaista etenemistä ja yritettiin selvitä temppuilevan vaihteiston kanssa reittiä eteenpäin.

 

Nelospätkä oli pientä tietä ja jo ensimmäisellä ajokerralla melko huonossa kunnossa. Kuva: Rallikuvat.net 
Nelospätkä oli pientä tietä ja jo ensimmäisellä ajokerralla melko huonossa kunnossa. Kuva: Rallikuvat.net

 

Nelosen jälkeen oli huolto. Vaihteiden ongelma ei sielläkään selvinnyt, mutta paremmat renkaat saatiin kuitenkin alle. Aika monella oli huolia, mutta suurin osa karavaanista selvisi jatkoon. Tulosluettelo oli aika yllättävä ja uudet nuoret hurjat olivat siinä korkealla – hienoa!

Toinen lenkki koostui uudelleen ajetutuista ykkösestä, kolmosesta ja nelosesta. Ykkönen/viitonen oli siis Klapuri ja nyt paremmilla renkailla auto rauhoittui ja oli paljon mukavampi ajaa. Näin saatiin parannettua aikaakin reilusti, vaikka jäätiinkin edelleen todella paljon kärjelle. Seuraavaksi oli vuorossa se todella lyhyt kolmonen/kuutonen mistä ei kyllä oikein jäänyt mitään mieleen. Ja lopuksi sitten nelonen/seiska mistä taas jäi lähtemätön jälki mieleen. Nyt toisella ajokerralla tie oli todella, todella puhki. En muista olenko koskaan ennen kesäkelillä ajanut mitään vastaavaa. Auto putoili syviin uriin ja kuoppiin mistä taas noustiin rytisten eteenpäin, kiviä väisteltiin ja toivottiin että auto kestäisi edes meidän hissuttelun. Rytkytys oli niin rajua, että näkökin alkoi mennä tärinästä epäselväksi. Ei ollut kiva lopetus tälle kilpailulle!

 

Toisella ajokerralla 4/7 EK:lla kynnettiin jo välillä aika syvällä. Kuva: Rallikuvat.net
Toisella ajokerralla 4/7 EK:lla kynnettiin jo välillä aika syvällä. Kuva: Rallikuvat.net

 

Meidän sijoitus oli lopulta 9/11 kahden autokunnan joutuessa keskeyttämään autorikkoihin. Positiivista oli, että saatiin taas homma käyntiin ja erityisesti Kimmo mukaan kartturikaartiin. Yhteistyö meni mainiosti ja tienluku oli kuin olisi nuotista ajanut. Sama haaste oli kuitenkin kuin Ollinkin kanssa – kuskin pitää vaan opetella ajamaan niin kuin pyydetään!

Kilpailu oli oikein hyvin järjestetty ja mukava ja leppoisa kokemus, mutta reitti oli viety osin teille, jotka olivat varmaan alkupään lähtijöille oikeinkin makeita ajella, mutta eivät yksikertaisesti kestäneet koko kaartin rasitusta, eivätkä ainakaan toiseen kertaan. Nykyrenkaat ja nelivedot kuluttavat teitä rajusti!

Seuraavaksi auto pitää purkaa, tarkastaa ja korjata niin että päästään omaan kotikisaan Urjalaan mukaan syyskuun alussa taas ehjällä autolla. Sinne kaikki joukolla kannustamaan!

- Timo Saarinen

 

Hauskaa oli ja sora siirtyi! Kuva: Eero Auvinen/Sporttikuvat
Hauskaa oli ja sora siirtyi! Kuva: Eero Auvinen/Sporttikuvat